Jesaja
1413
duttajanne; mikä olet sinä, että
pelkäät ihmistä, joka on kuole-
vainen, ihmislasta, jonka käy
niinkuin ruohon,
13 ja unhotat Herran, joka on
sinut tehnyt, joka on levittänyt
taivaan ja perustanut maan, ja
vapiset alati, kaiket päivät, sorta-
jan vihaa, kun hän tähtää tuho-
taksensa? Mutta missä on sorta-
jan viha?
14 Pian päästetään kumaraan
koukistunut vapaaksi kahleistaan:
ei hän kuole, ei kuoppaan jää,
eikä häneltä leipä puutu.
15 Minä olen Herra, sinun Juma-
lasi, joka liikutan meren, niin et-
tä sen aallot pauhaavat, jonka
nimi on Herra Sebaot.
16 Ja minä olen pannut sanani
sinun suuhusi, minä olen kätke-
nyt sinut käteni varjoon, pystyt-
tääkseni taivaan ja perustaakseni
maan ja sanoakseni Siionille: Si-
nä olet minun kansani.
17 Heräjä, heräjä, nouse, Jeru-
salem, sinä joka olet juonut Her-
ran kädestä hänen vihansa mal-
jan, joka olet päihdyttävän pika-
rin juonut, tyhjäksi särpinyt.
18 Ei kukaan kaikista lapsista,
jotka hän oli synnyttänyt, ollut
häntä taluttamassa; ei kukaan
kaikista lapsista, jotka hän oli
kasvattanut, hänen käteensä
tarttunut.
19 Nämä kohtasivat sinua kak-
sittain - kuka sinua surkuttelee -
tuho ja turmio, nälkä ja miekka;
millä voin sinua lohduttaa?
20 Tajuttomina makasivat sinun
poikasi joka kadun kulmassa,
niinkuin antiloopit pyydyshaudas-
sa, täynnä Herran vihaa, sinun
Jumalasi nuhtelua.
21 Sentähden kuule tätä, sinä
poloinen, joka olet juopunut,
vaikka et viinistä:
22 Näin sanoo sinun Herrasi,
Herra sinun Jumalasi, joka ajaa
kansansa asian: Katso, minä
otan sinun kädestäsi päihdyttä-
vän maljan, vihani pikarin; ei tar-
vitse sinun siitä enää juoda.
23 Ja minä panen sen sinun
vaivaajaisi käteen, jotka sinulle
sanoivat: Lankea maahan, kul-
keaksemme sinun päällitsesi; ja
sinä panit selkäsi maaksi ja ka-
duksi kulkijoille.
52 luku
Ilosanoma Siionin vapahduksesta.
