Toinen Mooseksen kirja
136
21 Sitten Herra sanoi Moosek-
selle: Ojenna kätesi taivasta
kohti, niin Egyptin maahan tulee
sellainen pimeys, että siihen voi
käsin tarttua.
22 Ja Mooses ojensi kätensä
taivasta kohti, ja koko Egyptin
maahan tuli synkeä pimeys kol-
meksi päiväksi.
23 Ei kukaan voinut nähdä tois-
tansa, eikä kukaan voinut liikkua
paikaltansa kolmeen päivään.
Mutta kaikilla israelilaisilla oli va-
loisata asuinpaikoissansa.
24 Niin farao kutsui Mooseksen
ja sanoi: Menkää ja palvelkaa
Herraa; ainoastaan lampaanne ja
karjanne jääkööt tänne. Myöskin
vaimonne ja lapsenne menkööt
teidän mukananne.
25 Mutta Mooses sanoi: Sinun
on annettava mukaamme myös
teurasuhrit ja polttouhrit, uhra-
taksemme niitä Herralle, Juma-
lallemme.
26 Karjammekin täytyy tulla
meidän kanssamme, ei sorkkaa-
kaan saa jäädä, sillä siitä mei-
dän on otettava uhrit palvellak-
semme Herraa, Jumalaamme,
emmekä itsekään tiedä, ennen-
kuin tulemme sinne, mitä meidän
on uhrattava palvellessamme
Herraa.
27 Mutta Herra paadutti faraon
sydämen, niin että hän ei tahto-
nut päästää heitä.
28 Ja farao sanoi hänelle: Mene
pois luotani ja varo, ettet enää
tule minun kasvojeni eteen; sillä
sinä päivänä, jona tulet minun
kasvojeni eteen, sinä olet kuole-
va.
29 Mooses vastasi: Oikein sinä
puhuit; minä en tule tämän jäl-
keen sinun kasvojesi eteen.
11 luku
Herra ilmoittaa Moosekselle vii-
meisen vitsauksen.
1 Sitten Herra sanoi Mooseksel-
le: Vielä yhden vitsauksen minä
annan tulla faraolle ja Egyptiin;
sen jälkeen hän päästää teidät
täältä. Ja kun hän todella pääs-
tää teidät, niin hän ajamalla
ajaa teidät täältä.
2 Puhu siis nyt kansalle, että he,
jokainen mies ja jokainen vaimo,
pyytävät lähimmäisiltänsä hopea-
ja kultakaluja.
3 Ja Herra antoi kansan päästä
