Toinen Mooseksen kirja
131
läisten nähden sellaista, joka on
heille kauhistus, niin eivätkö he
kivitä meitä?
27 Salli meidän mennä kolmen
päivän matka erämaahan uh-
raamaan Herralle, Jumalallemme,
niinkuin hän on meille sanonut.
28 Farao sanoi: Minä päästän
teidät uhraamaan Herralle, Ju-
malallenne, erämaassa; älkää
vain menkö kovin kauas. Rukoil-
kaa minun puolestani.
29 Niin Mooses sanoi: Katso,
kun olen lähtenyt sinun luotasi,
rukoilen minä Herraa, ja paarmat
häviävät pois huomenna faraolta,
hänen palvelijoiltansa ja hänen
kansaltaan. Älköön vain farao
enää pettäkö, niin ettei hän
päästäkään kansaa uhraamaan
Herralle.
30 Ja Mooses lähti faraon luota
ja rukoili Herraa.
31 Ja Herra teki, niinkuin Moo-
ses oli sanonut: hän vapautti fa-
raon, hänen palvelijansa ja hä-
nen kansansa paarmoista, niin
ettei niitä jäänyt ainoatakaan.
32 Mutta farao kovensi sydä-
mensä tälläkin kerralla eikä
päästänyt kansaa.
9 luku
Viides, kuudes ja seitsemäs vit-
saus; karjarutto, paiseet ja ra-
keet.
1 Sitten Herra sanoi Mooseksel-
le: Mene faraon tykö ja puhu
hänelle: 'Näin sanoo Herra, heb-
realaisten Jumala: Päästä minun
kansani palvelemaan minua.
2 Sillä jos kieltäydyt päästämäs-
tä heitä ja vielä pidätät heitä,
3 niin katso, Herran käsi on lyö-
vä sinun karjaasi, joka on kedol-
la, hevosia, aaseja, kameleita,
nautoja ja lampaita ylen ankaral-
la ruttotaudilla.
4 Mutta Herra on tekevä erotuk-
sen israelilaisten karjan ja egyp-
tiläisten karjan välillä, niin ettei
mitään kuole siitä, mikä on isra-
elilaisten omaa.'
5 Ja Herra asetti määrätyn ajan
ja sanoi: Huomenna on Herra
tekevä niin tässä maassa.
6 Ja seuraavana päivänä Herra
teki niin, ja kaikki Egyptin karja
kuoli; mutta israelilaisten karjas-
ta ei kuollut ainoatakaan.
7 Ja kun farao lähetti tieduste-
lemaan, niin katso, israelilaisten
