Toinen Mooseksen kirja
135
9 Mooses vastasi: Me menemme,
nuoret ja vanhat, me menemme
poikinemme ja tyttärinemme,
lampainemme ja karjoinemme;
sillä meillä on Herran juhla.
10 Niin hän sanoi heille: Olkoon
vain Herra teidän kanssanne,
kunhan minä ensin päästän tei-
dät ja teidän vaimonne ja lap-
senne. Katsokaa, teillä on paha
mielessä.
11 Siitä ei tule mitään. Mutta
menkää te, miehet, ja palvelkaa
Herraa, sillä sitähän te olette
pyytäneetkin. Ja heidät ajettiin
pois faraon edestä.
12 Ja Herra sanoi Moosekselle:
Ojenna kätesi Egyptin maan yli
ja tuo tänne heinäsirkat; tulkoon
niitä Egyptin maahan, ja syökööt
ne kaikki maan kasvit, kaikki, mi-
tä rakeilta on jäänyt.
13 Niin Mooses ojensi sauvansa
Egyptin maan yli, ja Herra antoi
itätuulen puhaltaa yli maan koko
sen päivän ja koko yön; kun
aamu tuli, toi itätuuli heinäsirkat
mukanaan.
14 Ja heinäsirkkoja tuli koko
Egyptin maahan, ja ne laskeutui-
vat ylen suurina laumoina koko
Egyptin alueelle; niin paljon ei
heinäsirkkoja ollut koskaan sitä
ennen tullut eikä sen jälkeen tu-
le.
15 Ne peittivät koko maan pin-
nan, niin että maa tuli mustaksi;
ja ne söivät kaikki maan kasvit
ja kaikki puiden hedelmät, jotka
olivat rakeilta säilyneet. Niin ei
jäänyt mitään vihantaa jäljelle
puihin eikä kedon kasveihin koko
Egyptin maassa.
16 Silloin farao kutsutti kiiruusti
Mooseksen ja Aaronin ja sanoi:
Minä olen rikkonut Herraa, tei-
dän Jumalaanne, ja teitä vas-
taan.
17 Anna nyt anteeksi minun rik-
komukseni vielä tämä kerta, ja
rukoilkaa Herraa, Jumalaanne,
että hän poistaisi minulta aina-
kin tämän surman.
18 Niin hän lähti pois faraon
luota ja rukoili Herraa.
19 Ja Herra käänsi tuulen hyvin
kovaksi länsituuleksi; se vei hei-
näsirkat mukanaan ja painoi ne
Kaislamereen, niin ettei yhtäkään
heinäsirkkaa jäänyt koko Egyptin
alueelle.
20 Mutta Herra paadutti faraon
sydämen, niin ettei hän päästä-
nyt israelilaisia.
