TOINEN AIKAKIRJA
969
skorpioneilla.
15. Ja ei kuningas kuullut kan-
saa; sillä se oli niin asetettu
Jumalalta*, että Herra tahtoi
vahvistaa sanansa, jonka hän
puhui Ahian+ Silonilaisen kautta
Jerobeamille Nebatin pojalle.
16. III. Ja kuin kaikki Israel näki,
ettei kuningas kuullut heitä, niin
vastasi kansa kuningasta ja sa-
noi: mikä osa meillä on Davi-
dissa? Ei meillä ole yhtään pe-
rimystä Isain pojassa: kukin ma-
jaansa, Israel! niin katso nyt
David huonettas! Ja kaikki Isra-
el meni majoillensa.
17. Ja Rehabeam hallitsi aino-
astaan niitä Israelin lapsia, jot-
ka asuivat Juudan kaupungeis-
sa.
18. Ja kuningas Rehabeam lä-
hetti Hadoramin* matkaan, joka
oli veron päällä; mutta Israelin
lapset kivittivät hänen kuoliaak-
si. Ja kuningas Rehabeam astui
nopiasti vaunuun pakenemaan
Jerusalemiin.
19. Niin luopui Israel Davidin
huoneesta tähän päivään asti.
11. Luku.
I. Rehabeam aikoo vaatia sodal-
la ne luopuneet allensa; vaan
hän tulee estetyksi siitä Herran
sanan kautta. II. Varustaa kau-
pungeita Juudassa ja BenJa-
minissa. III. Papit ja Leviläiset,
Jerobeamilta karkotetut, ja
monta muuta Israelista pakene-
vat Juudaan. IV. Rehabeamin
emännät ja lapset.
I. Ja kuin Rehabeam tuli Jeru-
salemiin, niin hän kokosi Juu-
dan ja BenJaminin huoneen,
sata ja kahdeksankymmentä tu-
hatta valittua sotamiestä, soti-
maan Israelia vastaan, saat-
taaksensa valtakuntaa Reha-
beamille jälleen.
2. Mutta Herran sana tuli Se-
majan Jumalan miehen tykö,
sanoen:
3. Puhu Rehabeamille, Salomon
pojalle, Juudan kuninkaalle, ja
kaikelle Israelille, jotka Juudas-
sa ja BenJaminissa ovat, sano-
en:
4. Näin sanoo Herra: ei teidän
pidä nouseman eikä sotiman
veljiänne vastaan, vaan palat-
