TOINEN AIKAKIRJA
972
nöyryyttävän itsensä, tuli Herran
sana Semajan tykö ja sanoi: he
ovat itsensä nöyryyttäneet, sen-
tähden en minä heitä kadota,
vaan minä annan kohta heille
pelastuksen, niin ettei minun
vihani vuotais Jerusalemin pääl-
le Sisakin käden kautta.
8. Mutta heidän pitää kuitenkin
hänelle alamaiset oleman, että
he tietäisivät, mikä se on, pal-
vella minua, ja palvella valta-
kuntia maan päällä.
9. Niin Sisak Egyptin kuningas
meni Jerusalemiin ja otti Herran
huoneen tavarat ja kuninkaan
huoneen tavarat: ne kaikki otti
hän pois*. Ja hän otti myös ne
kultakilvet+, jotka Salomo oli
tehdä antanut.
10. Joiden siaan kuningas Re-
habeam teetti vaskiset kilvet ja
antoi vartiain päämiehille tallel-
le, jotka kuninkaan huoneen
ovea vartioitsivat.
11. Ja niin usein kuin kuningas
meni Herran huoneesen, tulivat
vartiat ja kantoivat niitä, ja vei-
vät ne sitte jälleen vartiain
huoneesen.
12. Ja koska hän nöyryytti it-
sensä, sentähden Herran viha
kääntyi hänestä pois, niin ettei
hän peräti kadotettu; sillä vielä
jotain hyvää löydettiin Juudas-
sa.
13. III. Niin kuningas Rehabeam
vahvistui Jerusalemissa, ja hal-
litsi. Ja Rehabeam oli yhden
ajastaikainen viidettäkymmentä
tullessansa kuninkaaksi, ja hal-
litsi Jerusalemissa seitsemän-
toistakymmentä ajastaikaa, siinä
kaupungissa, jonka Herra kaikis-
ta Israelin sukukunnista valinnut
oli, asettaaksensa siihen nimen-
sä*. Ja hänen äitinsä nimi oli
Naema Ammonilainen.
14. Ja hän teki pahoin, ettei
hän valmistanut sydäntänsä
Herraa etsimään.
15. Ja Rehabeamin teot, ensi-
mäiset ja viimeiset, eikö ne ole
kirjoitetut* Semajan prophetan
ja Iddon näkiän sanoissa, joissa
kirjoitetaan sukukunnat, niin
myös Rehabeamin ja Jero-
beamin sodat kaikkina aikoina.
16. Ja Rehabeam nukkui isäinsä
kanssa ja haudattiin Davidin
kaupunkiin; ja hänen poikansa
Abia tuli kuninkaaksi hänen si-
aansa.
