TOINEN AIKAKIRJA
960
taan (sillä ei yhtään ihmistä
ole, joka ei syntiä tee)*, ja sinä
vihastut heidän päällensä, ja
annat heitä vihamiestensä alle,
vietäviksi vankina johonkuhun
maahan kauvas eli lähes;
37. Ja he tekevät sydämestän-
sä parannuksen siinä maassa,
jossa he vankina ovat, ja he
kääntyvät, ja rukoilevat sinua
vankeutensa maalla ja sanovat:
me olemme rikkoneet, väärin
tehneet ja olleet jumalattomat;
38. Ja kääntyvät sinun tykös
kaikesta sydämestänsä, ja kai-
kesta sielustansa vankeutensa
maalla, jossa heitä vankina pi-
detään, ja he rukoilevat sillä
tiellä maansa puoleen, jonka
heidän isillensä antanut olet, ja
sitä kaupunkia päin, jonka va-
linnut olet, ja sen huoneen
puoleen, jonka minä nimelles
rakentanut olen;
39. Ettäs kuulisit heidän ruko-
uksensa ja anteeksi anomisensa
taivaista asumasias istuimelta,
ja auttaisit heitä oikeuteensa, ja
olisit kansalles armollinen, jotka
sinua vastaan syntiä tehneet
ovat.
40. Niin anna nyt, minun Juma-
lani, sinun silmäs avoinna* olla,
ja sinun korvas ottakoon vaarin
rukouksesta tässä paikassa.
41. Niin nouse nyt, Herra Ju-
mala, sinun lepoos, sinä ja si-
nun voimas arkki*: anna pappis,
Herra Jumala, olla puetettuna
autuudella, ja anna pyhäs iloita
hyvyydessä.
42. Herra Jumala! älä käännä
pois sinun voideltus kasvoja:
muista sen armon päälle, jonka
sinä Davidille sinun palvelialles
lupasit!
7. Luku.
I. Tuli taivaasta polttaa uhrin;
Herran kunnia ilmestyy; suuri
uhraus tapahtuu ja templi vihi-
tään. II. Juhlaa pidetään ja kan-
sa pääsee kotia. III. Herra lupaa
Salomolle rukouksen kuulemisen
ehdolla.
I. Ja kuin Salomo oli päättänyt
rukouksensa, lankesi tuli tai-
vaasta ja kulutti polttouhrit ja
muut uhrit*, ja Herran kunnia
täytti huoneen+,
2. Niin ettei papit saaneet
mennä Herran huoneesen, sillä
