TOINEN AIKAKIRJA
956
pyhittivät itsensä, niin ettei hei-
dän järjestyksestänsä eroitusta
pitänyt pidettämän.
12. Ja Leviläiset veisaajat kaikki
Asaphin, Hemanin, Jedutunin*,
ja heidän lapsensa ja veljensä,
olivat puetetut kalliilla liinavaat-
teella, soittivat symbaleilla, psal-
tareilla, harpuilla, ja seisoivat
itään päin alttaria, ja heidän
tykönänsä sata ja kaksikym-
mentä pappia, jotka puhalsivat
vaskitorviin).
13. Ja soittajain ja veisaajain
ääni kuului soveliaasti yhteen
niinkuin yhden ääni, kiittäin ja
kunnioittain Herraa; ja kuin vas-
kitorven, symbalein ja muiden
harppuin ääni hänensä korotti,
kiittäissä Herraa, että hän on
hyvä, ja hänen laupiutensa py-
syy ijankaikkiseen*, silloin Her-
ran huone täytettiin pilvellä,
14. Niin ettei papit saaneet sei-
soa ja palvella pilven tähden;
sillä Herran kunnia täytti Juma-
lan huoneen.
6. Luku.
I. Salomo siunaa kansaa ja kiit-
tää Jumalaa lupausten täyttä-
misen edestä. II. Rukoilee, että
hän edespäinkin sanansa vah-
vistais. III. Pyytää armokuulemis-
ta niille, jotka sekä tässä että
muualla tätä huonetta kohden
kaikkinaisissa tiloissa rukoilevat.
I. Silloin sanoi Salomo: Herra
on sanonut tahtovansa asua
pimeydessä.
2. Minä tosin rakensin sinulle
asuinhuoneen ja sian asuakses
ijankaikkisesti.
3. Ja kuningas käänsi kasvonsa
ja siunasi koko Israelin joukkoa;
ja kaikki Israelin joukko seisoi.
4. Ja hän sanoi: kiitetty olkoon
Herra Israelin Jumala, joka
suullansa on puhunut isälleni
Davidille, ja kädellänsä täyttä-
nyt, sanoen:
5. Siitä päivästä, jona minä
kansani Egyptin maalta johdatin,
en ole minä yhtään kaupunkia
valinnut kaikista Israelin suku-
kunnista, rakentaakseni huonet-
ta minun nimeni asuinsiaksi*,
enkä ole yhtään miestä valinnut
kansani Israelin hallitsiaksi;
6. Vaan Jerusalemin olen minä
valinnut nimeni asuinsiaksi. Ja
Davidin olen minä valinnut kan-
