TOINEN KUNINGASTEN KIRJA
829
tiettäväksi heille ja sanoivat: me
menimme Syrialaisten leiriin, ja
katso, ei siellä ole ketään, eikä
ihmisen ääntä; vaan hevosia ja
aaseja sidottuna, ja majat niin-
kuin ne seisoivat.
11. Niin huudettiin portin vartioil-
le, ja he ilmoittivat sisälle kunin-
kaan huoneessa.
12. III. Ja kuningas nousi yöllä ja
sanoi palvelioillensa: minä sanon
teille, kuinka Syrialaiset tekevät
meidän kanssamme: he tietävät
meidän kärsivän nälkää, ja sen-
tähden ovat he menneet pois
leiristä, ja ovat lymyttäneet it-
sensä kedolle: ja ajattelevat:
kuin he lähtevät kaupungista,
otamme me heidät kiinni elävä-
nä, ja pääsemme kaupunkiin.
13. Niin vastasi yksi hänen pal-
velioistansa ja sanoi: niin otetta-
kaan nyt ne viisi hevosta, jotka
tähän jääneet ovat: katso, nämät
ovat tähän jääneet kaikesta Is-
raelin paljoudesta, katso, ne
muut Israelin paljoudesta ovat
loppuneet: lähettäkäämme nämät
ulos katsomaan.
14. Niin he toivat kaksi vaunu-
hevosta, ja kuningas lähetti ne
Syrialaisten leiriin ja sanoi: men-
käät ja katsokaat!
15. Ja he menivät heidän jäl-
keensä hamaan Jordaniin asti, ja
katso, kaikki tie oli vaatteita ja
kaluja täynnä, joita Syrialaiset
kiiruhtaissansa olivat heittäneet
pois. Ja sanansaattajat tulivat
jälleen ja tiettäväksi tekivät sen
kuninkaalle.
16. Niin kansa meni ulos ja
ryösti Syrialaisten leirin. Ja ta-
pahtui, että vakkainen sämpylä-
jauhoja maksoi siklin, niin myös
kaksi vakkaista ohria siklin, Her-
ran sanan jälkeen.
17. IV. Mutta kuningas asetti
päämiehen, jonka käden päälle
hän itsensä nojasi, porttiin, ja
kansa tallasi hänen portin edes-
sä, niin että hän kuoli, niinkuin
Jumalan mies sanonut oli, kuin
kuningas tuli alas hänen tykön-
sä.
18. Ja tapahtui niinkuin Jumalan
mies puhunut oli kuninkaalle,
koska hän sanoi: huomenna täl-
lä aikaa maksaa kaksi vakkaista
ohria siklin ja vakkainen sämpy-
läjauhoja siklin, Samarian portis-
sa.
19. Ja päämies vastasi Jumalan
miestä ja sanoi: katso, jos Herra
