TUOMARIEN KIRJA
550
maan päälle.
7. Luku.
I. Gideon lähtee sotaretkelle ja
saa käskyn sotaväen vähentämi-
sestä, pelkurien kotia päästämi-
sellä. II. Kuulee unen juteltavan
Midianilaisten leirissä. III. Menee
huovinensa Midianilaisia vastaan
ja saa kunniallisen voiton.
I. Silloin nousi JerubBaal (se on
Gideon) varhain aamulla ja kaikki
väki joka hänen kanssansa oli,
ja sioittivat heitänsä Harodin
lähteen tykö, niin että Midiani-
laisten leiri oli pohjaan päin,
vartian kukkulan takana, laak-
sossa.
2. Ja Herra sanoi Gideonille:
ylen paljo on väkeä sinun kans-
sas: jos minä antaisin Midianin
heidän käsiinsä, kerskais Israel
minua vastaan ja sanois: minun
käteni vapahti minua.
3. Niin anna nyt huutaa kansan
korvissa ja sanoa: joka pelkuri ja
hämmästynyt on, palatkaan* ja
nopiasti rientäkään Gileadin vuo-
relta. Silloin palasi kansaa taka-
perin kaksikolmattakymmentä tu-
hatta, ja kymmenentuhatta jäi.
4. Ja Herra sanoi Gideonille: vie-
lä on paljo kansaa, vie heitä ve-
den tykö, siellä minä koettelen
heitä sinulle: ja josta minä sa-
non sinulle: tämä menköön si-
nun kanssas, hän myös menee
sinun kanssas: ja josta minä
taas sanon sinulle: älköön hän
menkö sinun kanssas, ei hänen
pidä menemän.
5. Ja hän vei kansan veden ty-
kö; ja Herra sanoi Gideonille: jo-
ka vettä latkii kielellänsä niinkuin
koira latkii, aseta häntä erinänsä
seisomaan, niin myös kaikki, jot-
ka heitänsä polvillensa kumarta-
vat juodessansa.
6. Silloin oli niitä, jotka latkivat
kädestänsä suuhunsa, kolmesa-
taa miestä; ja kaikki muu kansa
olivat kumartaneet polvillensa
juomaan vettä.
7. Ja Herra sanoi Gideonille:
kolmensadan miehen kautta, jot-
ka latkivat, vapahdan minä teitä,
ja annan Midianilaiset sinun kä-
siis; mutta kaikki muu kansa
menkään kukin siallensa.
8. Ja kansa otti evään myötänsä
ja basunansa, mutta kaikki muut
Israelin miehet antoi hän mennä
