ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA
22
asuivat siellä.
32. Ja Tara oli kahdensadan ja
viiden ajastajan vanha ja kuoli
Haranissa.
12. Luku.
I. Abram kutsutaan ulos isänsä
maalta, ja saa lupauksen Kris-
tuksesta: vaeltaa Kanaanin maal-
le, jonka omistamisesta hän
myös saa lupauksen, ja saarnaa
siellä Herran nimestä. II. Menee
kovan ajan tähden Egyptiin, jos-
sa Sarai otetaan Pharaon huo-
neesen, mutta sieltä taas pelas-
tetaan.
I. Ja Herra oli sanonut Abramille:
Lähde maaltas, ja suvustas, ja
isäs huoneesta: sille maalle, jon-
ka minä sinulle osoitan.
2. Ja minä teen sinun suureksi
kansaksi, ja siunaan sinun, ja
teen sinulle suuren nimen, ja si-
nä olet siunaus.
3. Minä siunaan niitä, jotka si-
nua siunaavat, ja kiroon niitä,
jotka sinua kiroovat. Ja sinussa
pitää kaikki sukukunnat maan
päällä siunatuiksi tuleman.
4. Niin Abram läksi, niinkuin Her-
ra hänelle sanonut oli, ja Lot
meni hänen kanssansa: Mutta
Abram oli viidenkahdeksatta-
kymmentä ajastajan vanha Ha-
ranista lähteissänsä.
5. Niin otti Abram emäntänsä
Sarain, ja Lotin, veljensä pojan,
tavaroinensa, jotka he olivat
panneet kokoon, ja sielut, jotka
he olivat saaneet Haranissa, ja
läksivät matkustamaan Kanaanin
maalle; tulivat myös Kanaanin
maalle.
6. Ja Abram vaelsi sen maakun-
nan lävitse, hamaan Sikemin
paikkakuntaan, Moren lakeuteen
asti. Ja siihen aikaan asuivat
Kanaanealaiset maalla.
7. Silloin näkyi Herra Abramille,
ja sanoi: sinun siemenelles an-
nan minä tämän maan*. Ja hän
rakensi siinä alttarin Herralle, jo-
ka hänelle näkynyt oli.
8. Sitte siirsi hän itsensä edem-
mä vuoren tykö, BetElistä itään
päin, ja pani siihen majansa, niin
että BetEl oli lännen puolella ja
Ai idän puolella, ja rakensi siinä
alttarin Herralle, ja saarnasi Her-
ran nimestä.
9. Ja Abram läksi sieltä edem-
mä, ja vaelsi etelään päin.
