PYHÄN LUUKKAAN EVANKELIUMI
2150
36. III. Mutta kuin he näitä pu-
huivat, seisoi itse Jesus heidän
keskellänsä* ja sanoi heille: rau-
ha olkoon teille!
37. Niin he hämmästyivät ja pel-
jästyivät, ja luulivat näkevänsä
hengen.
38. Ja hän sanoi heille: mitä te
pelkäätte? ja miksi senkaltaiset
ajatukset tulevat sydämeenne?
39. Katsokaat käsiäni ja jalkoja-
ni*, että minä itse olen: ruvet-
kaat minuun ja katsokaat; sillä
ei hengellä ole lihaa eikä luita,
niinkuin näette minulla olevan.
40. Ja kuin hän nämät sanonut
oli, osoitti hän heille kätensä ja
jalkansa.
41. Mutta koska ei he vielä us-
koneet ilon tähden, vaan ihmet-
telivät, sanoi hän heille: onko
teillä tässä mitään syötävää?
42. Niin he panivat hänen
eteensä kappaleen paistettua ka-
laa ja vähän kimalaisen hunajaa.
43. Ja hän otti sen ja söi hei-
dän nähtensä.
44. Niin hän sanoi heille: nämät
ovat ne sanat, jotka minä pu-
huin teille*, kuin minä vielä tei-
dän kanssanne olin; sillä kaikki
pitää täytettämän, mitä kirjoitet-
tu on Moseksen laissa ja
prophetaissa ja psalmeissa mi-
nusta.
45. Silloin hän avasi heidän
ymmärryksensä, kirjoituksia ym-
märtämään,
46. Ja sanoi heille: niin on kir-
joitettu, ja niin tuli Kristuksen
kärsiä ja nousta kuolleista kol-
mantena päivänä,
47. Ja saarnattaman hänen ni-
meensä parannusta ja syntein
anteeksiantamusta* kaikissa kan-
soissa, ruveten Jerusalemista.
48. Mutta te olette näiden todis-
tajat.
49. Ja katso, minä lähetän mi-
nun Isäni lupauksen teidän pääl-
lenne. Mutta te olkaat Jerusale-
missa siihenasti kuin te puete-
taan voimalla korkeudesta.
50. IV. Niin hän vei heidät ulos
hamaan Betaniaan*, ja nosti kä-
tensä ja siunasi heitä.
51. Ja tapahtui, kuin hän heitä
siunannut oli, erkani hän heistä
ja meni ylös taivaaseen.
52. Mutta kuin he häntä kumar-
taneet ja rukoilleet olivat, palasi-
vat he Jerusalemiin suurella ilol-
la,
53. Ja olivat aina templissä, kiit-
