PYHÄN LUUKKAAN EVANKELIUMI
2149
papit ja päämiehet antoivat ylön
hänen kuoleman kadotukseen, ja
ristiinnaulitsivat hänen.
21. Mutta me luulimme hänen
siksi, joka Israelin piti lunasta-
man*. Ja paitsi kaikkia näitä on
jo kolmas päivä tänäpänä, kuin
nämät tapahtuivat.
22. Mutta myös muutamat vai-
mot meistä ovat meitä peljättä-
neet, jotka varhain aamulla tuli-
vat haudalle,
23. Ja kuin ei he löytäneet hä-
nen ruumistansa, tulivat he ja
sanoivat, että he enkeleinkin
näyn nähneet olivat, jotka sanoi-
vat hänen elävän.
24. Ja muutamat niistä, jotka
meidän kanssamme olivat, meni-
vät haudalle ja löysivät niinkuin
vaimot olivat sanoneet; mutta ei
he häntä nähneet.
25. Ja hän sanoi heille: oi te
tomppelit ja hitaat sydämestä
uskomaan niitä kaikkia, mitä
prophetat puhuneet ovat!
26. Eikö Kristuksen pitänyt näitä
kärsimän* ja kunniaansa käymän
sisälle?
27. Ja hän rupesi Moseksesta ja
kaikista prophetaista, ja selitti
heille kirjoitukset, jotka hänestä
olivat.
28. Ja he lähestyivät kylää, jo-
honka he menivät, ja hän teette-
li itsensä edemmä käymään.
29. Ja he vaativat häntä*, sano-
en: ole meidän kanssamme, sillä
ehtoo joutuu ja päivä on laske-
nut; ja hän meni olemaan hei-
dän kanssansa.
30. Ja tapahtui, kuin hän atrioit-
si heidän kanssansa, otti hän
leivän, kiitti, mursi ja antoi heille.
31. Niin heidän silmänsä aukeni-
vat ja he tunsivat hänen. Ja hän
katosi heidän edestänsä.
32. Ja he sanoivat keskenänsä:
eikö meidän sydämemme meissä
palanut, kuin hän tiellä meitä
puhutteli ja selitti meille kirjoi-
tukset?
33. Ja he nousivat sillä hetkellä
ja palasivat Jerusalemiin, ja löy-
sivät ne yksitoistakymmentä
koossa ja ne, jotka niiden kans-
sa olivat,
34. Jotka sanoivat: Herra on to-
tisesti noussut ylös ja ilmaantui
Simonille.
35. Ja he juttelivat heille, mitä
tiellä tapahtunut oli, ja kuinka
hän heiltä oli tuttu leivän mur-
tamisessa.
