MALAKIA
1932
sa oli kielletty uhraamasta Ju-
malalle murheellisia uhreja: ja
jotka murheelliset olivat, ei pitä-
nyt uhraaman eikä uhrista syö-
män. Siihen he itse syypäät oli-
vat, jotka vaimojansa itkettivät ja
saattivat murheelliseksi.
1. Luku.
Propheta Malakian kautta osoit-
taa Herra I. Hänen hyvyytensä
olleen suuremman Israelin lapsia
kuin Esaun jälkeentulevaisia koh-
taan; II. Kuinka Israelin lapset
ovat kohdanneet Herraa kiittä-
mättömyydellä ja pahuudella; III.
Että kääntyvät pakanat piti kii-
vaammin Jumalaa palveleman;
jonka tähden Israel piti hyljättä-
män.
I. Tämä on Herran sanan kuor-
ma* Israelin tykö, Malakian kaut-
ta.
2. Minä rakastin teitä, sanoo
Herra. Niin te sanotte: missäs
meitä rakastit*? Eikö Esau ole+
Jakobin veli, sanoo Herra? ja
minä rakastin Jakobia,
3. Ja vihasin (a) Esauta*; olen
myös autioksi tehnyt hänen vuo-
rensa, ja hänen perimisensä lo-
hikärmeille erämaaksi+.
4. Ja jos Edom sanois: me
olemme köyhtyneet, mutta me
tahdomme autiot jälleen raken-
taa; niin sanoo Herra Zebaot
näin: jos he rakentavat, niin mi-
nä tahdon maahan kukistaa*; ja
ne pitää kutsuttaman jumalatto-
muuden rajaksi ja siksi kansaksi,
jolle Herra on vihainen ijankaik-
kisesti.
5. Sen pitää teidän silmänne nä-
kemän, ja teidän pitää sanoman:
Herra on ylistetty Israelin maan
äärissä.
6. II. Pojan pitää kunnioittaman
isäänsä*, ja palvelian isäntäänsä.
Jos minä siis isä olen, kussa on
minun kunniani? Jos minä isäntä
olen, kussa on minun pelkoni?
sanoo Herra Zebaot teille, papit,
jotka katsotte ylön minun nime-
ni. Niin te sanotte: missä me
katsomme ylön sinun nimes?
7. Silloin kuin te uhraatte minun
alttarilleni saastaista leipää. Niin
te sanotte: kuinka me uhraamme
sinulle saastaista? Siinä että te
sanotte: Herran pöytä on katsot-
tu ylön.
8. Ja kuin te uhraatte jotakin,
