DANIEL
1825
aikaan asti.
36. V. Ja kuningas tekee, mitä
hän tahtoo, ja korottaa itsensä
ja ylentää itsensä kaikkia vas-
taan mikä Jumala on*, ja puhuu
hirmuisesti+ jumalain Jumalaa
vastaan; ja se on hänelle me-
nestyvä, siihenasti kuin viha täy-
tetään; sillä se on päätetty,
kuinka kauvan se on oleva.
37. Isäinsä Jumalaa ei hän tot-
tele, eikä vaimoin rakkautta*, eli
yhdestäkään jumalasta lukua pi-
dä; sillä kaikkia vastaan hän it-
sensä korottaa.
38. Mutta jumalaansa Maosimia
hän palvelee paikallansa, sitä
jumalaa, josta ei hänen isänsä
mitään tietäneet, pitää hänen
kunnioittaman kullalla, hopialla,
kalliilla kivillä ja kauniilla kaluilla.
39. Ja hän on niille, jotka häntä
auttavat Maosimia vahvistamaan,
sen muukalaisen jumalan kanssa,
jonka hän valinnut on, suuren
kunnian tekevä, ja asettaa heitä
monen herraksi, ja jakaa heille
maan palkaksi.
40. Ja lopun ajalla pitää etelän
kuninkaan hänen kanssansa
puskeleman, ja pohjoisen kunin-
kaan pitää äkisti karkaaman
häntä vastaan rattailla, ratsas-
miehillä ja monella haahdella; ja
hänen pitää maakuntiin sisälle
menemän, ja haaskaaman ja
vaeltaman lävitse,
41. Ja ihanaan maahan tuleman,
ja monta pitää lankeeman; mut-
ta nämät pitää hänen kädestän-
sä pääsemän: Edom, Moab ja
Ammonin lasten esikoiset.
42. Ja hänen pitää kätensä
maakuntiin ojentaman; ja ei
Egyptinkään maan pidä häneltä
pääsemän.
43. Vaan hänen pitää omistaman
itsellensä kullan ja hopian ja
kaiken Egyptin tavaran; Lybian ja
Etiopian pitää häntä seuraaman.
44. Mutta sanoma idästä ja poh-
jasta pitää häntä peljättämän; ja
hän käy ulos suuressa vihassa,
monta kadottamaan ja hukutta-
maan.
45. Ja hänen pitää majansa
asettaman kahden meren välille,
sen ihanan pyhän vuoren tykö,
siihenasti kuin hänen loppunsa
tulee, ja ei kenkään häntä auta.
12. Luku.
I. Opetetaan viimeisten aikain
