HESEKIEL
1720
vaiset sudet, verta vuodattamaan
ja sieluja surmaamaan ahneu-
tensa tähden.
28. Ja heidän prophetansa sivu-
vat heitä sekoittamattomalla kal-
killa*, saarnaavat turhuutta, ja
ennustavat heille valheita, ja sa-
novat: näin sanoo Herra, Herra;
vaikka ei Herra sitä puhunut
olekaan.
29. Maan kansa tekee väkivaltaa,
ja he ryöstävät ryövyydellä ja
sortavat köyhän ja raadollisen,
ja tekevät muukalaiselle väkival-
taa ja vääryyttä.
30. Minä etsin heidän seassansa
sitä miestä, joka aidan panis ja
seisois veräjällä* minun edessä-
ni, etten minä maata turmelisi;
mutta en minä ketään löytänyt.
31. Sentähden vuodatan minä
vihani heidän päällensä, ja hir-
muisuuteni tulella minä lopetan
heidät, ja annan heidän tiensä
heidän päänsä päälle, sanoo
Herra, Herra.
23. Luku.
I. Hesekiel valittaa Samarian ja
Jerusalemin epäjumalisuutta ta-
pauksella kahdesta portosta. II.
Ilmoittaa Jerusalemille rangais-
tusta Babylonialaisilta. III. Kertoo
vielä sen ilmoituksen ja uhkauk-
set.
I. Ja Herran sana tapahtui mi-
nulle ja sanoi:
2. Sinä, ihmisen poika, kaksi
vaimoa oli yhden äidin tytärtä:
3. Nämät tekivät huorin Egyptis-
sä, he tekivät huorin nuoruudes-
sansa; siellä antoivat he pidellä
rintojansa, ja taputella neitsyy-
tensä nisiä.
4. Suuremman nimi oli Ohola, ja
hänen sisarensa Oholiba. Ja mi-
nä otin heidät aviokseni, ja he
synnyttivät poikia ja tyttäriä. Ja
Ohola kutsuttiin Samariaksi ja
Oholiba Jerusalemiksi.
5. Ohola teki huorin, kuin minä
hänen ottanut olin, ja rakasti
värtämiehiänsä Assyrialaisia, jot-
ka hänen tykönsä tulivat:
6. Silkillä vaatetettuja päämiehiä
ja esimiehiä, kaikkia nuoria iha-
naisia miehiä, hevosmiehiä, jotka
hevosilla ajoivat;
7. Ja makasi kaikkein nuorten
miesten kanssa Assyriasta, ja
saastutti itsensä kaikkiin heidän
jumaliinsa, kussa ikänä hän jon-
