HESEKIEL
1710
20. Luku.
I. Nuhdellaan Juudan vanhimpia
ulkokullaisuuden tähden. II. Muis-
tutetaan heille Jumalan hyviä
töitä ja heidän epäjumaluuttansa
Egyptissä, korvessa ja vielä Ka-
naaninkin maalla, rangaistuksen
uhkauksella. III. Lohdutetaan
kääntyväisiä Uud. Test. seura-
kunnan otollisuudella. IV. Uha-
taan Jerusalemia vertauksella
metsästä.
I. Ja tapahtui seitsemäntenä
vuotena, kymmenentenä päivänä
viidennessä kuukaudessa, että
muutamia Israelin vanhimmista
tuli kysymään Herralta; ja he is-
tuivat minun eteeni.
2. Silloin tapahtui Herran sana
minulle ja sanoi:
3. Sinä, ihmisen poika, puhu Is-
raelin vanhimpain kanssa, ja sa-
no heille: näin sanoo Herra, Her-
ra: oletteko te tulleet kysymään
minulta? Niin totta kuin minä
elän, en tahdo minä teitä vasta-
ta, sanoo Herra, Herra.
4. II. Mutta jos sinä ihmisen poi-
ka tahdot tuomita heitä, niin
tuomitse heitä näin: ilmoita heil-
le heidän isäinsä kauhistus,
5. Ja sano heille: näin sanoo
Herra, Herra: siihen aikaan, kuin
minä valitsin Israelin, nostin mi-
nä käteni* Jakobin huoneen
siemenelle, ja annoin heidän tu-
ta minuani Egyptin maalla; ja to-
sin minä nostin käteni heille, ja
sanoin: minä olen Herra teidän
Jumalanne.
6. Mutta minä nostin heille käte-
ni sillä ajalla, että minun piti
johdattaman heitä Egyptin maal-
ta siihen maakuntaan, jonka mi-
nä heille edes katsonut olin, jo-
ka rieskaa ja hunajaa vuotaa,
joka on paras kaikkein maakun-
tain seassa.
7. Ja sanoin heille: heittäkään
jokainen kauhistuksen pois sil-
mäinsä edestä, ja älkäät saas-
tuttako itsiänne Egyptin epäju-
malista; sillä minä olen Herra
teidän Jumalanne.
8. Mutta he olivat minulle kova-
korvaiset ja ei tahtoneet kuulla
minua; ja ei yksikään heistä
heittänyt kauhistustansa pois
silmäinsä edestä, ja ei hyljän-
neet Egyptin epäjumalia. Niin
minä ajattelin vuodattaa vihani
heidän päällensä, ja antaa mi-
