HESEKIEL
1712
minun oikeuteni pitämän, ja nii-
den jälkeen tekemän.
20. Ja minun sabbatini pitää
teidän pyhittämän, että ne pitää
oleman merkiksi minun ja teidän
vaiheellanne, että teidän pitää
tietämän, että minä Herra olen
teidän Jumalanne.
21. Mutta lapset olivat minulle
myös kovakorvaiset, ja ei elä-
neet minun säätyini jälkeen, eikä
pitäneet minun oikeuksiani, teh-
däksensä niiden jälkeen, joissa
ihminen elää, joka ne pitää, ja
he turmelivat minun sabbatini;
niin minä ajattelin vuodattaa mi-
nun vihani heidän päällensä, ja
antaa minun hirmuisuuteni käydä
heidän ylitsensä korvessa.
22. Mutta minä käänsin käteni,
ja en tehnyt sitä minun nimeni
tähden, ettei sen pitänyt turmel-
luksi tuleman pakanain edessä,
joista minä heitä olen johdatta-
nut ulos heidän silmäinsä edes-
sä.
23. Minä nostin myös minun kä-
teni heitä vastaan korvessa, ha-
joittaakseni heitä pakanain se-
kaan ja maakuntiin,
24. Ettei he pitäneet minun oi-
keuksiani, ja katsoivat minun
säätyni ylön, ja turmelivat minun
sabbatini, ja katselivat isäinsä
epäjumalia.
25. Sentähden annoin minä heil-
le säädyt, jotka ei hyvät olleet*,
ja oikeudet, joissa ei heille ollut
elämää,
26. Ja hylkäsin heidän uhrinsa
koska he käyttivät tulessa kaikki
esikoiset*, että minun piti heitä
hävittämän, ja että heidän piti
tietämän, että minä olen Herra.
27. Sentähden puhu, sinä ihmi-
sen poika, Israelin huoneelle, ja
sano heille: näin sanoo Herra,
Herra: teidän isänne ovat vielä
enemmin minua pilkanneet, hy-
vällä ehdolla minua vastaan rik-
koissansa.
28. Sillä kuin minä olin antanut
heidän tulla siihen maahan, jon-
ka ylitse minä käteni nostanut
olin, että minun piti sen anta-
man heille; kussa he joskus nä-
kivät korkean vuoren taikka pak-
suoksaisen puun, siellä he uhra-
sivat uhrinsa ja kantoivat sinne
uhrinsa vihan kehoitukseksi, ja
suitsuttivat siellä makian hajunsa
ja vuodattivat siellä juomauhrin-
sa.
29. Mutta minä sanoin heille:
