JEREMIA
1573
jumalia, ja palvelleet niitä.
10. II. Älkäät itkekö kuolleita, äl-
käät myös sureko heitä, vaan
itkekäät katkerasti sitä, joka me-
nee pois, ja ei pidä ikänä pala-
jaman isänsä maata näkemään.
11. Sillä näin sanoo Herra Sal-
lumista Josian, Juudan kunin-
kaan, pojasta, joka isänsä Josi-
an siassa on kuningas, ja on
lähtenyt tästä siasta, ettei hänen
pidä tähän enään palajaman;
12. Sillä hänen pitää kuoleman
siinä paikassa, johonka hän van-
giksi viety on, ja ei saa tätä
maata enää nähdä.
13. Voi sitä, joka ei vanhurskau-
della huonettansa rakenna*,
vaan sioittaa asuinsiansa vää-
ryydellä; joka antaa lähimmäi-
sensä ilman mitään työtä tehdä,
ja ei anna hänelle palkkaansa+;
14. Vaan ajattelee: minä tahdon
rakentaa minulle suuren huo-
neen ja avaran salin, ja antaa
hakata akkunat siihen, ja kaarit-
taa sen sedripuilla, ja tehdä sen
punaiseksi.
15. Ajatteletkos sinä kuningas
olla, ettäs koreilet sedripuilla?
Eikö isäs ole myös syönyt ja
juonut? ja pysyi kuitenkin laissa
ja oikeudessa, ja menestyi.
16. Hän autti vaivaista ja köyhää
oikeuteen, ja se menestyi hänel-
le hyvin. Eikö se ole tuta minua?
sanoo Herra.
17. Mutta sinun silmäs ja sydä-
mes ei niin ole, vaan sinun ah-
neutes, vuodattaakses viatointa
verta, ja tehdäkses väkivaltaa ja
vääryyttä.
18. Sentähden näin sanoo Herra
Jojakimista Josian, Juudan ku-
ninkaan, pojasta: ei häntä pidä
itkettämän: voi veljeni! voi sisa-
reni! ei häntä pidä itkettämän:
voi herra! voi kuuluisa mies!
19. Hän pitää haudattaman niin-
kuin aasi, riepoitettaman ja hei-
tettämän ulos Jerusalemin portin
eteen.
20. Mene ylös Libanoniin ja
huuda, ja anna äänes kuulua
Basanissa, ja huuda Abarimista;
sillä kaikki rakastajas ovat surki-
asti surmatut.
21. Minä olen sinulle sanonut
sen, silloin kuin sinun vielä myö-
ten kävi; mutta sinä sanoit: en
minä tahdo kuulla. Juuri näin
olet sinä tehnyt hamasta nuo-
ruudestas, ettes ole kuullut mi-
nun ääntäni.
