JESAJA
1515
13. Joka heitä vei syvyyden
kautta, niinkuin hevoset korves-
sa, ilman kompastumata.
14. Niinkuin karjan, joka kedolle
menee, saatti Herran Henki hei-
dät lepoon, niin sinä myös kan-
sas johdatit, tehdäkses itselles
ijankaikkista nimeä.
15. Niin katso nyt taivaasta, ja
katso tänne alas pyhästä ja
kunniallisesta asuinsiastas*. Kus-
sa nyt on kiivautes ja voimas?
sinun suuri sydämellinen lau-
piutes kovennetaan minua vas-
taan.
16. Sinä olet kuitenkin meidän
Isämme; sillä ei Abraham meistä
mitään tiedä, ja ei Israel meitä
tunne*; mutta sinä Herra olet
meidän Isämme ja meidän Lu-
nastajamme; ja se on ijäti sinun
nimes+.
17. Miksis, Herra, sallit meidän
eksyä sinun teiltäs, ja annoit sy-
dämemme paatua, ettemme si-
nua peljänneet? Palaja* palveliais
tähden ja perimises sukukuntain
tähden+.
18. He omistavat lähes kaiken
sinun pyhän kansas; meidän vi-
hollisemme polkevat sinun py-
hyytes alas.
19. Me olemme juuri niinkuin
ennenkin, kuin et sinä meitä hal-
linnut, ja emme olleetkaan sinun
nimees nimitetyt.
64. Luku.
I. Seurakunta ikävöitsee Messiak-
sen lihaan tulemista ja tunnus-
taa oman ansionsa mitättömyy-
den. II. Juudalaisten rukous Ba-
belin vankeudesta päästäksensä
taas kotiansa.
I. Jospa sinä taivaat halkaisisit,
ja astuisit alas, että vuoret vuo-
taisivat sinun edessäs, niinkuin
palava vesi kiehuu pois väkevällä
tulella,
2. Että sinun nimes tulis tiettä-
väksi sinun vihollisilles, ja että
pakanat sinun edessäs vapisisi-
vat.
3. Niiden ihmeitten tähden, jotka
sinä teet, joita ei kenkään toivo-
nut; koska sinä menit alas, ja
vuoret edessäs sulaisivat.
4. Ja ei maailman alusta kuultu,
eikä korville tullut ole, eli yksi-
kään silmä nähnyt ole*, paitsi
sinua Jumala, mikä niille tapah-
tuu, jotka sinua odottavat.
