JESAJA
1464
oleman, joka pitää pyhäksi tiek-
si* kutsuttaman, ettei kenkään
saastainen sitä vaeltaisi, ja se
pitää heidän edessänsä oleman;
jota käydään, niin ettei tyhmä-
kään eksy.
9. Ei siellä jalopeura oleman pi-
dä, eikä joku julma peto mene
sitä myöten, eli sieltä löydetä;
vaan lunastetut sitä vaeltavat.
10. Herran lunastetut palajavat
ja tulevat sen kautta riemulla
Zioniin, ja ijankaikkinen ilo on
oleva heidän päänsä päällä. Ilon
ja riemun he käsittävät, ja mur-
he ja huokaus pitää pakeneman.
36. Luku.
I. Assyrian kuninkaan Sanheribin
sotaretki Juudaa vastaan. II. Hä-
nen sotaherransa Rabsaken pil-
kallinen puhe Juudan kuninkaan
Hiskian lähetetyille.
I. Ja tapahtui kuningas Hiskian
neljännellätoistakymmenennellä
vuodella, että Assyrian kuningas
Sanherib nousi kaikkia Juudan
vahvoja kaupungeita vastaan, ja
voitti ne.
2. Ja Assyrian kuningas lähetti
Rabsaken Lakiksesta Jerusale-
miin, kuningas Hiskian tykö, suu-
rella väellä; ja hän astui edes
ylimmäisen vesilammin kanavan
päähän tiellä vanuttajan kedolle.
3. II. Ja hänen tykönsä menivät
ulos Eliakim Hilkian poika, huo-
neenhaltia, ja Sebna kirjoittaja,
ja Joah Assaphin poika, kansleri.
4. Ja Rabsake sanoi heille: sa-
nokaat siis Hiskialle: näin sanoo
suuri kuningas, Assyrian kunin-
gas: millainen on se turva, jo-
honkas turvaat?
5. Minä taidan arvata, ettäs luu-
let itselläs vielä nyt olevan neu-
voa ja voimaa sotiakses; keneen
sinä siis luotat, ettäs olet minus-
ta luopunut?
6. Katso, luotatkos musertunee-
seen ruokosauvaan Egyptiin? jo-
ka silloin kuin nojataan sen
päälle, menee käden lävitse ja
pistää sen lävitse: niin on myös
Pharao Egyptin kuningas kaikille
niille, jotka häneen luottavat.
7. Ja jos sinä tahdot sanoa mi-
nulle: me luotamme Herraan
meidän Jumalaamme: eikö hän
ole se, jonka korkeudet ja altta-
rit Hiskia on heittänyt pois? ja
sanonut Juudalle ja Jerusalemil-
