SANANLASKUT
1327
hallitse ja vallitse, silloin ei yh-
dessäkään säädyssä ole rauhaa
eli kuuliaisuutta. Vaan kussa
kuuliaisuus ja hyvä hallitus on,
siinä Jumala asuu, suuta antaa
ja halaa rakasta morsiantansa
sanallansa, ja se on hänen suu-
ta antamisensa. Koska siis jos-
sakussa maakunnassa eli huo-
neessa hyvin käy eli menestyy.
kahden edellisen kirjan jälkeen
(niin paljon kuin mahdollinen
on), siinä myös tämä kolmas kir-
ja veisattakoon, kiittäin ja kunni-
oittain Jumalaa, joka ei ainoasti
meille senkaltaista opettanut,
mutta on myös itse tehnyt.
Amen!
1. Luku.
I. Sananlaskuin esipuhe viisauden
käsittämisestä ja hyödytyksestä.
II. Varoitus pahain kanssakäymis-
tä karttamaan. III. Viisauden neu-
vo kääntymykseen; tyhmäin ran-
gaistus, ja tottelevaisten onni.
I. Salomon, Davidin pojan, Israe-
lin kuninkaan sananlaskut:
2. Oppia viisautta ja kuritusta,
ymmärtää tiedon puhetta,
3. Vastaanottaa ymmärryksen*
neuvoa, vanhurskautta, oikeutta
ja siveyttä;
4. Että tyhmät viisaaksi tulisivat,
ja nuorukaiset taidon ja ymmär-
ryksen saisivat.
5. Joka viisas on, se kuulkaan,
että hän viisaammaksi tulis: ja
joka toimellinen on, se ottakoon
neuvon,
6. Että hän ymmärtäis sananlas-
kut ja niiden selityksen, viisasten
opin ja heidän tapauksensa.
7. Herran pelko on viisauden al-
ku*; tyhmät hylkäävät viisauden
ja opin.
8. Poikani, kuule isäs kuritusta,
ja älä hylkää äitis käskyä!
9. Sillä se on sinun pääs päällä
otollinen kaunistus, ja käädyt
kaulassas.
10. II. Poikani! jos pahanjuoniset
sinua houkuttelevat, niin älä hei-
hin suostu.
11. Jos he sanovat: käy meidän
kanssamme: me väijymme verta,
ja viritämme pauloja nuhteetto-
man eteen ilman syytä;
12. Me nielemme hänen, niinkuin
helvetti elävältä, ja hurskaan
niinkuin hautaan pudotamme;
13. Me löydämme kaikellaista
