SANANLASKUT
1336
30. Ei se ole varkaalle niin suuri
häpiä, jos hän varastaa henken-
sä piteeksi, koska nälkä on:
31. Jos hän käsitetään, antaa
hän sen seitsemänkertaisesti jäl-
leen, ja kaiken huoneensa saa-
dun;
32. Mutta joka vaimon kanssa
huoruuteen lankee, se on tyhmä,
ja joka sielunsa kadottaa tahtoo,
se niin tekee.
33. Rangaistus ja häpiä tulee
hänen päällensä, ja hänen hä-
väistyksensä ei pyyhitä pois.
34. Sillä miehen vihalla on kiiva-
us: ei hän säästä häntä koston
päivänä:
35. Ei hän lukua pidä sovittajas-
ta, eikä ota lahjoja, vaikka pal-
jon antaisit.
7. Luku.
I. Viisauden muistutus vaarin ot-
tamiseen. II. Haureellisen naisen
irstaisuus, ja häneen mieltyväi-
sen nuorukaisen surma. III. Va-
roitus senkaltaista porttonaista
karttamaan.
I. Poikani! kätke minun sanani, ja
pidä tykönäs minun käskyni.
2. Ota vaari minun käskyistäni,
niin sinä elää saat, ja minun
laistani, niinkuin silmäs terästä.
3. Sido ne sormiis*, kirjoita ne
sydämes tauluun+.
4. Sano viisaudelle: sinä olet si-
sareni, ja kutsu toimi ystäväkses,
5. II. Että hän sinua varjelis
muukalaisesta vaimosta, ja vie-
raasta, jonka sanat sileät ovat.
6. Sillä minä kurkistelin huoneeni
akkunasta läpi häkin.
7. Ja näin tyhmän nuorukaisen
taitamattomain seassa, ja äkkä-
sin hänen poikain joukossa;
8. Joka käveli kaduilla hänen
nurkkainsa taitse, ja asteli sitä
tietä, joka meni hänen huonee-
sensa.
9. Hämärissä, kuin päivä ehtoolla
oli, ja jo yö ja pimiä tuli:
10. Ja katso, häntä kohtasi vai-
mo porton vaatteilla, kavala,
11. Tuima ja hillimätöin, jonka
jalat ei pysyneet huoneessansa.
12. Nyt on hän ulkona, nyt ka-
duilla, ja väijyy joka nurkassa.
13. Hän otti hänen kiinni, ja
suuta antoi hänen ja sanoi hä-
peemättä:
14. Minä olen tehnyt kiitosuhrin,
ja olen tänäpänä täyttänyt lu-
