PSALTTARIT
1178
sia*, kavaluutta ja viettelystä,
hänen kielensä saattaa vaivan ja
työn.
8. Hän istuu ja väijyy kartanois-
sa, murhataksensa salaa viatoin-
ta; hänen silmänsä palaa köyhän
puoleen.
9. Hän väijyy salaa niinkuin jalo-
peura luolassansa*, hän väijyy
raadollista käsittääksensä, ja hän
käsittää hänen, kuin hän tempaa
sen verkkoihinsa.
10. Hän paiskaa ja polkee alas,
ja sysää köyhän väkivallalla
maahan.
11. Hän sanoo sydämessänsä:
Jumala on hänen unhottanut, ja
verhonnut kasvonsa, ei hän ikä-
nä näe.
12. II. Nouse, Herra! Jumala,
ylennä kätes ja älä köyhää
unohda.
13. Miksi jumalatoin pilkkaa Ju-
malaa ja sanoo sydämessänsä:
et sinä sitä tottele?
14. Katso siis; sillä sinä näet
tuskat ja surut, se on sinun kä-
sissäs: sinuun köyhä itsensä
luottaa, ja sinä olet orpolasten
holhoja.
15. Särje jumalattoman käsivarsi,
ja etsi pahan jumalattomuutta,
niin ettei sitä enää löydettäisi.
16. Herra on kuningas aina ja
ijankaikkisesti*: pakanain pitää
häviämän hänen maastansa.
17. Köyhäin halauksen sinä, Her-
ra, kuulet: heidän sydämensä si-
nä vahvistat, että sinun korvas
siitä ottaa vaarin;
18. Ettäs oikeuden saatat orvoil-
le ja köyhille, ettei ihminen enää
ylpeile heitä vastaan maan pääl-
lä.
11. Psalmi.
I. Jumalan lasten rohkaisu maa-
ilman kavaluutta ja vainoa vas-
taan; II. Uskallus Jumalan tasai-
seen vanhurskauteen.
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle.
I. Herraan minä uskallan: kuinka
te sanotte sielulleni, että hän
lentäis niinkuin lintu teidän vuo-
reltanne?
2. Sillä katsos, jumalattomat
jännittävät joutsen ja panevat
nuolensa jänteelle, salaisesti
ampuaksensa hurskaita.
3. Sillä he rikkoivat perustuksen:
mitä vanhurskas taitaa toimittaa?
4. II. Herra on pyhässä templis-
