PSALTTARIT
1175
nun sieluani ja käsittäköön sen,
ja poljeskelkaan maahan elämä-
ni, ja painakaan kunniani to-
muun*, Sela!
7. II. Nouse Herra vihassas, ko-
rota sinuas ylitse vihollisteni
hirmuisuuden*, heräjä minun
puoleeni; sillä sinä olet käskenyt
oikeuden+,
8. Että kansat kokoontuisivat jäl-
leen sinun tykös; ja tule heidän
tähtensä taas ylös,
9. Herra on kansain tuomari*:
tuomitse Herra minua vanhurs-
kauteni ja vakuuteni jälkeen.
10. Loppukoon jumalattomain
pahuus, ja holho vanhurskaita;
sillä sinä, vanhurskas Jumala,
tutkit sydämet ja munaskuut.
11. Minun kilpeni on Jumalan
tykönä, joka vaat sydämet aut-
taa.
12. Jumala on oikia tuomari*; ja
Jumala, joka joka päivä uhkaa.
13. Ellei he palaja, niin hän on
miekkansa teroittanut*, joutsensa
jännittänyt, ja tarkoittaa,
14. Ja on pannut sen päälle
surmannuolet*; hän on valmista-
nut vasamansa kadottamaan.
15. Katso, hänellä on pahaa
mielessä: hän on onnettomuutta
raskas, mutta hän synnyttää
puuttumisen.
16. Hän kaivoi haudan ja valmis-
ti, ja on kaatunut siihen kuop-
paan, jonka hän oli tehnyt.
17. Hänen onnettomuutensa pi-
tää hänen päänsä päälle tule-
man, ja hänen vääryytensä pitää
hänen päänsä laelle lankeeman.
18. Minä kiitän Herraa hänen
vanhurskautensa tähden, ja kun-
nioitan ylimmäisen Herran nimeä.
8. Psalmi.
Ennustus: I. Kristuksen valtakun-
nan levenemisestä. II. Erinomat-
tain Kristuksen alentamisen ja
ylentämisen tilasta.
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle,
Gittitin päällä.
2. I. Herra meidän Herramme!
kuinka ihmeellinen on sinun ni-
mes kaikessa maassa, joka panit
kunnias taivasten ylitse.
3. Nuorten lasten ja imeväisten
suusta* perustit sinä voiman, vi-
hollistes tähden, ettäs vihollisen
ja kostajan murentaisit.
4. Sillä minä näen taivaat, sinun
sormeis teot, kuun ja tähdet,
