P. PAAVALIN TOINEN EPISTOLA KORINTILAISILLE
I. Mutta sitä minä olen itselläni aikonut, etten minä taas murheella
teidän tykönne tulisi.
2. Sillä jos minä teidät murheeseen saatan, kukas minua ilahuttaa, vaan
se, joka minulta on murheelliseksi tehty?
3. Ja sen minä olen teille kirjoittanut, etten minä tultuani saisi niistä
murhetta*, joista minun tulis ilo saada; sillä minulla on senkaltainen
uskallus kaikkein teidän tykönne, että minun iloni kaikkein teidän ilonne
on.
2 Kor.12:21. Ettei taas minun palattuani minun Jumalani teidän
tykönänne minua nöyryyttäisi ja minun pitäis monen tähden
murehtiman*, jotka ennen rikkoneet ovat ja ei ole itsiänsä parantaneet
siitä saastaisuudesta ja huoruudesta ja haureudesta, jota he tehneet
ovat.
4. Sillä minä kirjoitin teille suuressa vaivassa ja sydämen kivussa, monilla
kyyneleillä, ei, että teidän pitäis murehtiman, vaan että te ymmärtäisitte
sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teidän kohtaanne.
5. Jos joku* on murheen matkaan saattanut, ei hän ole minua
murheelliseksi saattanut, vaan puolittain, etten minä teitä kaikkia
rasittaisi.
I. 1 Kor.5:1. Täydellisesti kuuluu teidän seassanne huoruus, ja
senkaltainen huoruus, josta ei pakanatkaan sanoa tiedä, niin että joku
isänsä emäntää pitää.
6. Mutta kyllä siinä on, että se monelta niin rangaistu on:
1 Kor.5:5. Annetaan saatanan haltuun lihan kadotukseksi*, että henki
autuaaksi tulis Herran Jesuksen päivänä.
7. Että te tästedes sitä enemmän häntä armahtaisitte ja lohduttaisitte,
ettei hän uppoaisi ylönpalttisessa murheessa.
8. Sen tähden neuvon minä teitä, että te hänen kohtaansa rakkautta
