P. PAAVALIN TOINEN EPISTOLA KORINTILAISILLE
1 Kor.13:12. Sillä nyt me näemme niin kuin peilistä tapauksessa*, mutta
silloin kasvoista kasvoihin+: nyt minä tunnen puolittain, vaan silloin minä
tunnen niin kuin minä tuttu olen§.
4. Luku.
I. Paavali julistaa uskollisuutensa ja suuttumattomuutensa evankeliumin
virassa; II. Lohduttaa itsiänsä ajallisten vaivain alla uskalluksella
Jesuksessa ja vakuutuksella ijankaikkisesta kunniasta.
I. Sen tähden, että meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo
meidän kohtaamme tapahtunut on, niin emme suutu,
2. Vaan vältämme salaiset häpiät* ja emme vaella kavaluudella, emmekä
petoksella+ Jumalan sanaa turmele, vaan me ilmoitamme totuuden ja
meitämme julkisesti kaikkein ihmisten omaatuntoa kohtaan Jumalan
edessä osoitamme§.
Rom.1:16. Sillä en minä häpee* Kristuksen evankeliumia; sillä se on
Jumalan voima+ itse kullekin uskovaiselle autuudeksi. Ensin
Juudalaiselle, niin myös Grekiläiselle§.
2 kor.2:17. Sillä emmepä me ole senkaltaiset kuin muutamat, jotka
Jumalan sanaa myyskentelevät; vaan vakuudesta* ja niin kuin Jumalasta
me puhumme Jumalan kasvoin edessä, Kristuksessa.
1 Tess.2:3. Sillä ei meidän neuvomme ollut eksytyksessä, eikä
saastaisuudessa, ei myös petoksessa;
1 Tess.2:5. Sillä emmepä me koskaan vaeltaneet liukkailla sanoilla*, niin
kuin te tiedätte, emmekä ahneuden tilalla+; Jumala on todistaja§.
II. 2 Kor.5:11. Että me siis tiedämme, että Herraa pitää peljättämän*, niin
me neuvomme ihmisiä, mutta Jumalalle olemme me julkiset: kuitenkin
minä toivon, että me olemme myös julki teidänkin omassatunnossanne+.
2 Kor.6:4. Vaan osoittakaamme meitämme kaikissa asioissa niin kuin
Jumalan palveliat*: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä,
