P. PAAVALIN TOINEN EPISTOLA KORINTILAISILLE
suruissa,
3. Jos nyt meidän evankeliumimme on peitetty, niin se on niille peitetty,
jotka kadotetaan,
2 Tess.2:10. Ja kaikella vääryyden petoksella niiden seassa, jotka
kadotukseen tulevat*, ettei he rakkautta totuuden puoleen ottaneet,
autuaaksi tullaksensa.
4. Joissa tämän maailman jumala on uskottomain taidot soaissut*, ettei
evenkeliumin paiste heille pitäisi Kristuksen kirkkaudesta valistaman+,
joka on Jumalan kuva§.
Jes.6:10. Paaduta tämän kansan sydän, ja anna heidän korvansa
paksuksi tulla, ja sokaise heidän silmänsä, ettei he näkisi silmillänsä,
eikä kuulisi korvillansa, eli myös ymmärtäisi sydämellänsä, eli kääntäisi
itsiänsä ja parannetuksi tulisi.
Matt.13:14. Ja heissä täytetään Jesaiaan ennustus, joka sanoo:
korvillanne pitää teidän kuuleman, ja ei ymmärtämän, ja nähden
näkemän, ja ei äkkäämän.
IV. Joh.12:31. Nyt tämä maailma tuomitaan: nyt tämän maailman
päämies pitää heitettämän ulos.
III. Joh.12:20. Mutta muutamat Grekiläiset olivat niistä, jotka menivät ylös
juhlana rukoilemaan.
2 Kor.3:18. Mutta me kaikki avoimilla kasvoilla Herran kirkkautta
katselemme, niin kuin peilissä*, ja me muutetaan siihen kuvaan
kirkkaudesta niin kirkkauteen niin kuin Herran Hengestä.
Kol.1:15. Joka näkymättömän Jumalan kuva on*, esikoinen ennen
kaikkia luontokappaleita.
Hebr.1:3. Joka, että hän on hänen kunniansa kirkkaus ja hänen
olemuksensa juurikuva*, ja kantaa kaikki voimansa sanalla+, ja on itse
kauttansa meidän synteimme puhdistuksen tehnyt§, ja istunut
majesteetin oikialla puolella korkeuksissa§§:
