JONA
8. Mutta kuin aurinko noussut oli, toimitti Jumala suuren itätuulen, ja
aurinko paisti Jonan päähän, että hän tuli voimattomaksi. Niin hän
toivotti sielullensa kuolemaa, ja sanoi: minä kuolisin ennenkuin minä
eläisin.
9. Niin Jumala sanoi Jonalle: luuletkos oikein vihastunees siitä
pensaasta? Ja hän sanoi: minä vihastun hamaan kuolemaan asti.
10. Ja Herra sanoi: sinä armahdat pensasta, josta et mitään vaivaa
nähnyt, etkä sitä kasvattanut, joka ynnä kasvoi ja ynnä katosi:
11. Eikö minun pitänyt armahtaman suurta kaupunkia Niniveä, jossa on
enempi kuin sata tuhatta ja kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka ei
tiedä eroittaa kumpi oikia eli kumpi vasen käsi on, niin myös paljo
eläimiä?
Jonan Kirjan loppu.
Propheta Miika.
Esipuhe.
Propheta Miika on ollut Jesaian aikana: hän mainitsee myös sen
prophetan sanat, jotka toisessa luvussa ovat, josta hyvin ymmärretään,
että ne prophetat, jotka yhteen aikaan eläneet ovat, liki yksillä sanoilla
ovat Kristuksesta saarnanneet, niin kuin olisivat olleet siitä yhdessä
neuvossa toinen toisensa kanssa.
Mutta hän oli yksi niistä jalommista prophetaista, joka kansaa
epäjumalan palveluksen tähden väkevästi nuhtelee, ja tulevaista
Kristusta ja hänen valtakuntaansa aina muistuttaa. Ja on ylitse kaikkein
muiden siinä kappaleessa erinomainen propheta, että hän Betlehemin
kaupungin niin visusti osoittaa ja nimittää, jossa Kristus syntyvä oli.
Jonka tähden hän myös Uudessa Testamentissa suuresti ylistetään, niin
kuin pyhä Matteus toisessa luvussa tietään antaa. Hän nuhtelee,
ennustaa ja saarnaa, mutta lopulla ajattelee hän, että jos vielä muut
