JONA
istuneet ja parannuksen tehneet.
7. Ja antoi kuuluttaa ja sanoa Ninivessä kuninkaan tahdosta ja hänen
sankareinsa käskystä, sanoen: ettei yksikään ihminen taikka eläin, karja
eli lampaat pidä mitään maistaman eikä laitumelle ajettaman, ja ei
vettäkään juoman;
8. Vaan ihmiset ja eläimet pitää säkkiin puetettaman, ja heidän pitää
lujasti Jumalan tykö huutaman. Ja jokainen palatkaan pahasta tiestänsä
ja kätensä väkivallasta.
9. Kukaties Jumala taitaa kääntyä ja katua*, ja lakata hirmuisesta
vihastansa, ettemme huku.
Jer.18:8. Mutta jos se kansa kääntää itsensä pahuudestansa, jota
vastaan minä puhun, niin minäkin kadun sitä pahaa, jota minä ajattelin
heille tehdä.
Joel.2:14. Kukaties hän kääntyy ja katuu, ja jättää jälkeensä
siunauksen*, ruokauhrin ja juomauhrin Herralle teidän Jumalallenne.
10. Kuin Jumala näki heidän työnsä, että he palasivat pahasta tiestänsä,
katui Jumala* sitä pahaa, jota hän oli puhunut heille tehdäksensä, ja ei
tehnytkään.
1 Mos.6:6. Ja Herra katui ihmisen tehneensä maan päälle, ja tuli
murheelliseksi sydämessänsä.
4. Luku.
I. Jona närkästyy, että Niniveä armahdettiin ja toivottaa itsellensä
kuolemaa. II. Herra nuhtelee häntä ja osoittaa merkillä hänen
närkästymisensä sopimattomaksi.
I. Niin Jona pani sen kovin pahaksensa, ja vihastui.
2. Rukoili Herraa ja sanoi: voi Herra! sepä se on, minkä minä sanoin,
