JONA
ettemme hukkuisi.
7. Niin he sanoivat toinen toisellensa: tulkaat, ja heittäkäämme arpaa,
tietääksemme, kenenkä tähden tämä onnettomuus meillä on; ja kuin he
heittivät arpaa, lankesi arpa Jonan päälle.
San. l.16:33. Arpa heitetään syliin, vaan Herralta tulee kaikki sen meno.
8. Niin he sanoivat hänelle: ilmoita nyt meille, kenen tähden tämä
onnettomuus meillä on? mikä sinun tekos on, ja mistäs tulet? mistä
maakunnasta eli kansasta sinä olet?
9. Hän sanoi heille: minä olen Hebrealainen, ja minä pelkään Herraa
Jumalaa taivaasta, joka meren ja karkian on tehnyt.
10. Niin ne miehet pelkäsivät suuresti, ja sanoivat hänelle: miksis näin
teit? Sillä ne miehet tiesivät hänen Herran edestä paenneen; sillä hän oli
heille sen sanonut.
11. Niin he sanoivat hänelle: mitä meidän pitää sinulle tekemän, että
meri meille tyventyis? Sillä meri kävi ja lainehti heidän ylitsensä.
III. 12. Hän sanoi heille: ottakaat minut ja heittäkäät mereen, niin meri
teille tyvenee; sillä minä tiedän, että tämä suuri ilma tulee teidän
päällenne minun tähteni.
13. Ja miehet koettivat saada haahden kuivalle; mutta ei he voineet, sillä
meri kävi väkevästi heidän ylitsensä.
14. Niin he huusivat Herran tykö ja sanoivat: voi Herra! älä anna meidän
hukkua tämän miehen sielun tähden, ja älä lue meillen tätä viatointa
verta*! sillä sinä, Herra, teet niin kuin sinä tahdot.
Tuom.9:24. Että se vääryys, jonka hän teki seitsemällekymmenelle
JerubBaalin pojalle, ja heidän verensä tulis ja pantaisiin AbiMelekin
heidän veljensä päälle, joka heidät oli murhannut, ja Sikemin päämiesten
päälle, jotka olivat vahvistaneet hänen kätensä veljiänsä murhaamaan.
15. Niin he ottivat Jonan ja heittivät mereen; ja meri asettui
lainehtimasta.
