JEREMIA
2. Luku.
I. Herra käskee muistuttaa Juudalaisille Hänen hyviä töitänsä, ja soimata
heille heidän kiittämättömyyttänsä. II. Osoittaa heidän tyhmät
ajatuksensa, ulkokullatun menonsa ja luulopyhyytensä olevan turhat,
hyljättävät ja vianalaiset.
I. Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:
2. Mene ja saarnaa julkisesti Jerusalemissa, ja sano: Näin sanoo Herra:
minä ajattelen sitä hyvää työtä, joka sinulle tapahtui nuoruudessas, ja
sitä rakkautta, jonka minä sinulle osoitin, koskas kaunis olit*, ja minua
korvessa seurasit, siinä maassa, jossa ei kylvetä;
Hes.16:8. Ja minä kävin ohitses ja katsoin päälles, ja katso, sinä olit
täysikasvuinen, niin minä hajoitin hameeni liepeen sinun ylitses, ja peitin
sinun häpiäs; ja minä vannoin sinulle, ja annoin itseni liittoon sinun
kanssas, sanoo Herra, Herra, että sinun piti minun oleman.
3. Koska Israel oli Herran pyhä ja hänen ensimäinen hedelmänsä;
jokainen joka häntä söi, tuli vikapääksi, ja paha tuli hänen päällensä,
sanoo Herra.
4. Kuulkaat Herran sanaa, Jakobin huone ja kaikki Israelin huoneen
sukukunnat.
5. Näin sanoo Herra: mitä vääryyttä teidän isänne minussa löysivät*,
että he erkanivat minusta ja menivät turhuuteen, ja tulivat turhaksi.
Jes.5:4. Mitä olis enempi viinamäelleni tekemistä, jota en minä hänessä
tehnyt ole? Miksi hän kantoi pahoja marjoja, kuin minä odotin hänen
viinamarjoja kantavan?
Miik.6:3. Minun kansani, mitä minä olen sinulle tehnyt, eli millä minä olen
sinua raskauttanut? Sano minulle!
6. Ja ei ensinkään ajatelleet: kussa se Herra on, joka meitä vei ulos
