JEREMIA
Jerusalemin asuvaiset ristiinnaulitsivat Jumalan Pojan, kuin he piti peräti
hävitettämän.
Niin myös nyt joka paikassa tapahtuu, että kuin maailman loppu
lähestyy, kiukuitsevat ihmiset ja ovat kaikkein hulluimmat Jumalaa
vastaan, laittavat ja tuomitsevat Jumalan sanaa, jonka he julkisesti ja
tiettävästi ymmärtävät, että se on sula totuus. Näkyy myös niin monta
kauhiaa ihmettä sekä taivaassa että kaikissa luontokappaleissa, jotka
heitä uhkaavat. Ja niin tämä on senkaltainen paha ja viheliäinen aika, ja
vielä pahempi kuin Jeremian aika.
Mutta se tahtoo niin olla ja pitää oleman, että he tulevat suruttomaksi
ja sanovat: rauha, rauha, ei ole yhtään hätää. Ja kaikkia niitä vihataan,
mitä Jumala tahtoo ja pidetään kaikki tyhjänä, mitä senkaltaiset ihmeet
uhkaavat, niin tapahtuu kuin Paavali sanoo: äkillinen kadotus tulee
heidän päällensä ja hukuttaa heidät ennen kuin he sen havaitsevatkaan.
Kuitenkin tietää Kristus kyllä omansa varjella, joiden tähden hän
sanansa antaa paistaa tällä pahalla ajalla, niin kuin hän Babelissa varjeli
Danielin ja hänen kumppaninsa, joiden tähden Jeremian prophetia piti
valistaman. Tälle Herralle Kristukselle olkoon kiitos ja kunnia, ynnä Isän
ja Pyhän Hengen kanssa ijankaikkisuuteen, Amen!
1. Luku.
I. Jutellaan Jeremian suku ja ennustuksen aika. II. Hänen kutsumisensa
prophetan virkaan. III. Hän näkee kaksi näkyä Jerusalemin hävityksestä
Babylonialaisten kautta. IV. Vahvistetaan saarnavirkaansa.
I. Jeremian Hilkian pojan sanat, joka oli Anatotin papeista, Benjaminin
maata,
2. Jolle Herran sana tapahtui Josian Amonin pojan, Juudan kuninkaan
aikana, kolmantenatoistakymmenentenä hänen valtakuntansa vuonna;
3. Ja sitte Josian pojan, Jojakimin*, Juudan kuninkaan aikana, Zedekian
