JEREMIA
lohduttanut, muutoin ei hänellä ole paljo lohdutusta eikä hyviä päiviä
ollut.
Sillä hän oli viheliäinen ja surullinen propheta, joka eli pahalla ja kovalla
ajalla. Sitten oli hänellä sangen työläs ja raskas saarnavirka, ja piti
enempi kuin 40 ajastaikaa, hamaan vankiuteen asti, riitelemän pahan ja
ankaran kansan kanssa, mutta kuitenkin vähän hedelmää
saattaman; vaan näkemän sen, että he joutuivat aina pahemmaksi,
tahtoivat myös aina häntä tappaa ja paljon vaivasivat häntä. Hän näki
vielä sittekin silmillänsä maan hävityksen ja kansan vankiuden, niin myös
paljon viheliäisyyttä ja veren vuodatusta, paitsi sitä kuin hän Egyptissä
saarnasi ja kärsi; sillä hän luullaan Juudalaisilta Egyptissä kuoliaaksi
kivitetyksi.
Hän ennustaa, niin kuin muutkin prophetat, Kristuksesta ja hänen
valtakunnastansa, erinomaisesti 23 ja 31 luvussa, joissa hän selkiästi
ennustaa Kristuksen personasta, hänen valtakunnastansa,Uudesta
Testamentista ja Vanhan Testamentin lopusta. Mutta ei nämät kolme
kappaletta seuraa järjestänsä toinen toistansa, eikä ole kirjassa eroitetut
toinen toisestansa, niin kuin ne toinen toisensa jälkeen tapahtuneet
ovat. Ja sen tähden näkyy niin kuin ei Jeremia olisi itse tätä kirjaa
tehnyt, mutta on koottu kappale kappaleelta hänen puheestansa yhteen
kirjaan; sen tähden ei ole järjestyksestä paljo lukua.
Mutta me opimme Jeremiasta muiden seassa että enimmästi, jota
lähempänä rangaistus on sitä pahemmaksi kansa tulee, ja sitä enemmin
kuin heidän edessänsä saarnataan, sitä enemmin he sen katsovat ylön,
josta ymmärretään, että kuin Jumala tahtoo rangaista, niin hän antaa
kansan paatua hukkumaan ilman armoa, ja ei lepytä Jumalan vihaa
yhdelläkään parannuksella. Niin Sodomalaiset ei ainoasti katsoneet ylön
jumalista Lotia, vaan myös kovin vaivasivat häntä, kuin hän heitä opetti
ja kuitenkin heidän rangaistuksensa ja surmansa oli oven edessä.
Pharao, kuin hän piti upotettaman Punaiseen mereen, niin hän paljoa
enemmin kuin ennen kidutti ja vaivasi Israelin lapsia, niin myös
