JEREMIA
hameen rikki, joka hänen yllänsä oli, ja pani kätensä päänsä päälle*, ja
huusi mennessänsä.
3. Luku.
I. Herra valittaa kansansa jumalattomuutta, jota Juuda ei vähemmin
harjoittanut kuin Israelikaan. II. Neuvoo heitä kääntymykseen, julistaen
Uuden Testamentin seurakunnan ihanaisuuden. III. Edes pannaan
katuvaisten synnintunnustus.
I. Sananlasku on: katso, kuin mies eroittaa vaimonsa tyköänsä, ja se
menee pois hänen tyköänsä, ja ottaa toisen miehen, ottaako hän hänen
jälleen? eikö maa niin peräti saastutettaisi*? Mutta sinä olet huorin
tehnyt monen ystäväs kanssa; mutta tule kuitenkin jälleen minun tyköni,
sanoo Herra.
5 Mos.24:4. Niin hänen ensimäinen miehensä, joka hänen antoi mennä
pois, ei pidä häntä ottaman jälleen emännäksensä, sittekuin hän tuli
saastaiseksi; sillä se on kauhistus Herran edessä*, ettes maata
saastuttaisi, jonka Herra sinun Jumalas antaa sinulle perimiseksi.
2. Nosta silmäs ylös korkeuteen ja katso, kuinka sinä joka paikassa
huorin teet. Sinä istut tiellä*, ja odotat heitä niin kuin ryöväri korvessa,
ja saastutat maan huoruudellas ja pahuudellas.
1 Mos.38:14. Niin riisui hän yltänsä leskivaatteensa, ja verhoitti itsensä
liinalla ja peitti itsensä, ja istui kahden lähteen veräjälle, joka on tiellä
Timnatiin; sillä hän näki, että Sela oli kasvanut, ja ei häntä annettu sille
emännäksi.
3. Sen tähden pitää aamusateen tuleman pois, eikä ehtoosateen
tuleman; sinulla on porton kasvot*, et sinä tahdo ensinkään hävetä.
Hes.3:7. Mutta Israelin huone ei tahdo sinua kuulla, sillä ei he tahdo
