JOBIN KIRJA
Ps.144:4. On sittekin ihminen tyhjän verta*: hänen aikansa katoo niin
kuin varjo+.
Jes.40:6. Ääni sanoo: saarnaa. Ja hän sanoi: Mitä minun pitää
saarnaaman? Kaikki liha on ruoho, ja kaikki hänen hyvyytensä niin kuin
kedon kukkanen.
Jes.40:7. Ruoho kuivuu pois ja kukkanen lakastuu, sillä Herra puhalsi
siihen. Kansa tosin on ruoho.
Hebr.13:14. Sillä ei meillä tässä ole pysyväistä kaupunkia, vaan
tulevaista me etsimme.
3. Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi
oikeuden eteen.
4. Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?
Ps.51:7. Katso, minä olen synnissä* syntynyt, ja minun äitini on synnissä
minun siittänyt.
Jes.64:6. Mutta me olemme kaikki saastaiset, ja kaikki meidän
vanhurskautemme on niin kuin saastainen vaate*; me olemme kaikki
lakastuneet niin kuin lehdet+, ja meidän syntimme viskoivat meitä niin
kuin tuuli.
5. Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs:
sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä
ylitse.
6. Luovu hänestä, että hän sais levätä, niin kauvan kuin hänen aikansa
tulee, jota hän odottaa niin kuin palkollinen.
I. Job.7:1. Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen
päivänsä ovat niin kuin orjan päivät?
7. Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat
kasvavat jälleen:
8. Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,
