JOBIN KIRJA
26. Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni
syntejä.
Ps.25:7. Älä muista nuoruuteni syntejä* ja ylitsekäymistäni; mutta muista
minua sinun laupiutes jälkeen, sinun hyvyytes tähden, Herra!
27. Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun
poluistani vaarin*, ja katsot kaikkia minun askeleitani;
Job.33:11. Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun
tieni.
28. Joka kuitenkin hukun niin kuin mädännyt raato, ja niin kuin koilta
syöty vaate.
14. Luku.
I. Job surkuttelee ihmisten viheliäisyyttä nykyisen elämän puolesta. II.
Rukoilee Jumalaa tukemaan ihmisen heikkoutta ennen kuolemaa; sillä
kuoltuansa ei hän tämän elämän menosta enää mitään tiedä.
I. Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä
levottomuutta,
2. Kasvaa niin kuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niin kuin varjo, ja ei
pysy.
Job.8:9. Sillä me olemme niin kuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä:
meidän elämämme on niin kuin varjo* maan päällä.
Ps.90:10. Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka
enintään kahdeksankymmentä vuotta*: ja kuin se paras on ollut, niin on
se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois, niin kuin me lentäisimme
pois.
Ps.103:15. Ihminen on eläissänsä niin kuin ruoho: hän kukoistaa niin kuin
kukkanen kedolla:
