TOINEN KUNINGASTEN KIRJA
11. Ja tapahtui kuin he ynnä kävivät ja puhuivat keskenänsä, katso, niin
tulivat tuliset vaunut tulisten hevosten kanssa ja eroittivat heidät toinen
toisestansa. Ja Elia meni ylös tuulispäässä taivaasen.
Sir.48:9. Sinä otettiin pois tuulispäässä, tulisilla rattailla ja hevosilla.
1 Makk.2:58. Elia piti kiivauden laista, ja otettiin ylös taivaasen.
III. 12. Mutta Elisa näki sen ja huusi: minun isäni, minun isäni, Israelin
vaunu ja hänen ratsasmiehensä! ja ei häntä enää nähnyt. Ja hän tarttui
vaatteisiinsa ja repäisi ne kahtia,
13. Ja otti Elian hameen ylös, joka häneltä pudonnut oli, palasi ja seisoi
Jordanin rannalla;
14. Ja otti Elian hameen, joka häneltä pudonnut oli, löi veteen ja sanoi:
kussa on nyt Herra Elian Jumala? ja löi veteen, niin vesi hajosi
molemmille puolille, ja Elisa kävi ylitse.
15. Kuin prophetain pojat, jotka toisella puolella Jerihossa olivat, näkivät
hänen, sanoivat he: Elian henki lepää Elisan päällä, ja kävivät häntä
vastaan ja kumarsivat maahan asti,
16. Ja sanoivat hänelle: katso, sinun palvelioissas on viisikymmentä
vahvaa miestä, anna heidän mennä etsimään isäntääsi, jos Herran henki
on ottanut hänen* ja heittänyt jollekulle vuorelle, taikka johonkuhun
laaksoon. Hän sanoi: älkäät antako mennä!
1 Kun. K.18:12. Ja taitais tapahtua, kuin minä menisin pois sinun tyköäs,
niin ottais Herran henki sinun pois, ja en minä tietäisi kuhunka, ja minä
sitte tulisin ja sanoisin sen Ahabille, ja hän ei löytäisi sinua, niin hän
tappais minun. Mutta minä sinun palvelias pelkään Herraa hamasta
nuoruudestani.
17. Mutta he vaativat häntä siihen asti, että hän häpesi, ja sanoi:
antakaat mennä! Ja he lähettivät matkaan viisikymmentä miestä, ja he
etsivät kolme päivää ja ei löytäneet häntä,
18. Ja tulivat jälleen hänen tykönsä, ja hän asui Jerihossa; ja hän sanoi
