ENSIMMÄINEN KUNINGASTEN KIRJA
II. 13. Mutta sanansaattaja, joka oli mennyt Miikaa kutsumaan, puhui
hänelle, sanoen: katso, kaikki prophetat ennustavat yhdestä suusta
kuninkaalle hyvää: niin olkoon sinun sanas niin kuin heidänkin sanansa,
ja puhu hyvää.
14. Niin Miika sanoi: niin totta kuin Herra elää, mitä Herra sanoo minulle,
sitä minä puhun.
15. Mutta kun Miika tuli kuninkaan tykö, sanoi kuningas hänelle: Miika,
menemmekö sotimaan Gileadin Ramotiin, taikka lakkaammeko? Hän
sanoi hänelle: mene, ja sinä menestyt; sillä Herra antaa sen kuninkaan
käsiin.
16. Ja kuningas sanoi taas hänelle: kuinka usein minun pitää sinua
vannottaman, ettes minulle muuta sanoisi, kuin totuuden Herran
nimeen?
17. Hän sanoi: minä näin koko Israelin hajoitetuksi vuorille niin kuin
lampaat, joilla ei paimenta ole. Ja Herra sanoi: ei näillä ole yhtään
isäntää, palatkaan jokainen kotiansa rauhassa.
18. Ja Israelin kuningas sanoi Josaphatille: enkö minä sinulle sanonut,
ettei hän ennusta minulle hyvää, vaan pahaa?
19. Ja hän sanoi: kuule siis Herran sanaa: minä näin Herran istuvan
istuimellansa, ja koko taivaallisen sotajoukon seisovan hänen tykönänsä,
oikialla ja vasemmalla puolella.
2 Aika K.18:18. Ja hän sanoi: sen tähden kuulkaat Herran sanaa;
minä
näin Herran istuvan istuimellansa, ja koko taivaallisen sotajoukon
seisovan hänen oikialla ja vasemmalla puolellansa.
20. Ja Herra sanoi: kuka pettäis Ahabin, että hän menis ja lankeis
Gileadin Ramotissa? Yksi sanoi niin ja toinen näin.
21. Silloin läksi henki, joka seisoi Herran edessä*, ja sanoi: minä petän
hänen. Jolle Herra sanoi: missä?
II. Job.1:6. Mutta tapahtui yhtenä päivänä, että Jumalan lapset tulivat* ja
astuivat Herran eteen, ja tuli myös saatana heidän kanssansa.
