NELJÄS MOOSEKSEN KIRJA
Herra on puhunut; sillä me olemme syntiä tehneet.
5. Mos.1:41. Niin te vastasitte ja sanoitte minulle: me olemme rikkoneet
Herraa vastaan: me menemme ja sodimme*, niin kuin Herra meidän
Jumalamme meille käskenyt on. Kuin te siis valmiit olitte, jokainen
sotaaseinensa, ja ynseydessä menitte vuorelle,
41. Mutta Moses sanoi: miksi te niin rikotte Herran sanan? ei se teille
menesty.
42. Älkäät menkö, sillä ei ole Herra teidän kanssanne, ettette lyötäisi
teidän vihollisiltanne.
43. Sillä Amalekilaiset ja Kanaanealaiset ovat siellä teidän edessänne, ja
miekalla surmataan, että te itsenne käänsitte pois Herrasta: ja ei ole
Herra teidän kanssanne.
44. Mutta he rohkaisivat itsensä menemään vuoren kukkulalle, vaan
Herran liitonarkki ja Moses ei menneet leiristä ulos.
45. Niin tulivat Amalekilaiset ja Kanaanealaiset, jotka vuorella asuivat, ja
löivät heidät ja runtelivat heitä hamaan Hormaan asti.
5. Mos.1:42. Sanoi Herra minulle: sano heille: ei teidän pidä sinne
menemän, eikä myös sotiman, sillä en minä ole teidän kanssanne,
ettette lyötäisi teidän vihollistenne edessä.
15. Luku.
I. Neuvo, kuinka heidän pitää uhraamaan tultuansa Kanaanin maalle. II.
Tietämättömyyden synnin sovintouhri, koko seurakunnan ja myös yhden
sielun edestä. III. Sen rangaistus, joka puita haki sabbatina. IV. Israelin
lasten vaatteissa piti oleman muistotilkat.
I. Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:
2. Puhu Israelin lapsille ja sano heille: koska te tulette siihen maahan,
jossa teidän asuman pitää, jonka minä teille annan,
