NELJÄS MOOSEKSEN KIRJA
I. Niin kaikki seurakunta nousi ja rupesi parkumaan, ja kansa itki sen
yön.
2. Ja kaikki Israelin lapset* napisivat Mosesta ja Aaronia vastaan, ja
koko joukko sanoi heille: jospa olisimme kuolleet Egyptin maalla! taikka
jospa tässä korvessa vielä kuolisimme!
5. Mos.1:27. Ja napisitte* majoissanne ja sanoitte: Herra on meille
vihainen, ja on tuonut meitä ulos Egyptin maalta, antaaksensa meitä
Amorilaisten käsiin, hukutettaa.
Ps.106:25. Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran
äänelle.
3. Miksi Herra vie meitä tälle maalle miekalla surmattaa! Meidän
vaimomme ja lapsemme tulevat saaliiksi! Eikö parempi ole, että
palajamme Egyptiin?
4. Ja he sanoivat toinen toisellensa: asettakaamme päämies ja
palatkaamme Egyptiin.
5. Niin Moses ja Aaron lankesivat kasvoillensa, koko Israelin lasten
seurakunnan edessä.
6. Ja Josua Nunin poika, ja Kaleb Jephunnen poika*, jotka myös maan
olivat vaonneet, repäisivät vaatteensa.
Sir.46:9. Ja Moseksen aikana teki hän myös Kaleb Jephunnen pojalle
hyvän työn, kuin he olivat joukkoa vastaan, ja estivät kansaa syntiä
tekemästä, ja asettivat vahingollisen kapinan;
1 Makk.2:55.etc. Josua toimitti sen käskyn, joka hänelle annettu oli, sen
tähden tuli hän ylimmäiseksi päämieheksi Israelissa.
7. Ja puhuivat kaikelle Israelin kokoukselle, sanoen: maa, jonka lävitse
me vaeltaneet olemme vakoomassa sitä, on juuri hyvä maa.
8. Jos Herralla on hyvä suosio meihin, niin hän vie meidät sille maalle,
ja antaa sen meille: se on maa, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa.
9. Ainoastansa älkäät olko Herraa vastaan niskurit, ja älkäät te peljätkö
