NELJÄS MOOSEKSEN KIRJA
8. Ja Moses sanoi Koralle: kuulkaat nyt Levin lapset!
9. Vähäkö se teille on, että Israelin Jumala on teidät eroittanut Israelin
kansasta ja antanut tulla tykönsä palvelusta tekemään Herran
Tabernaklin virassa, ja seisomaan seurakunnan edessä, ja heitä
palvelemaan?
10. Hän on ottanut sinun ja kaikki sinun veljes Levin lapset tykönsä: ja
te pyydätte myös pappeutta?
11. Sinä ja kaikki sinun joukkos nostatte kapinan Herraa vastaan. Mikä
Aaron on, että te napisette häntä vastaan?
12. Ja Moses lähetti kutsumaan Datania ja Abiramia Eliabin poikia; mutta
he sanoivat: emme sinne tule ylös.
13. Vähäkö se on, että sinä olet meidät maalta tuonut ulos, jossa
rieskaa ja hunajaa vuotaa, tappaakses meitä korvessa, vaan teet sinus
vielä päämieheksi meidän ylitsemme, ja tahdot myös hallita meitä?
14. Jalosti sinä olet meidät johdattanut siihen maahan, jossa rieskaa ja
hunajaa vuotaa, ja annoit pellot ja viinamäet perinnöksi. Tahdotkos vielä
näiltä miehiltä silmät puhkaista? emme tule sinne.
15. Silloin vihastui Moses sangen kovin, ja sanoi Herralle: älä käännä
sinuas heidän ruokauhrinsa puoleen*! En minä heiltä ottanut aasiakaan,
ja en ole heidän yhdenkään pahaa tehnyt+.
1. Mos.4:5. Mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen ei hän (leppyisesti)
katsonut*: silloin Kain vihastui sangen kovin, ja hänen hahmonsa
muuttui.
1. Sam.12:3. Katso, tässä minä olen; vastatkaat minua Herran ja hänen
voideltunsa edessä: jos olen kenenkään härjän eli aasin ottanut, ja jos
olen jollekulle ylöllistä tehnyt eli jotakuta sortanut, jos jonkun kädestä
olen lahjoja ottanut ja antanut soaista silmäni: niin minä ne teille annan
jälleen.
16. Ja Moses sanoi Koralle: sinä ja koko sinun joukkos pitää huomenna
oleman Herran edessä, sinä ja he, ja Aaron,