JOBIN KIRJA
kuitenkin tiedetään ihmiseksi, ja ei hän taida voimallisemman kanssa
riidellä;
33. Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden
välillemme.
34. Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa
peljättäkö minua;
Job.13:21. Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses
älköön minua peljättäkö.
35. Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä*; sillä en minä mitään
kanssani tiedä.
Job.33:7. Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei
ole sinulle raskas.
10. Luku.
I. Job rukoilee Jumalaa, ettei hän häntä surettaisi niin kuin jumalatointa;
sillä hän tietää hänen viattomaksi, ja luoduksi lapseksensa. II. Valittaa
Jumalan ankaruutta, ja pyytää jotakin virvoitusta ennen kuolemaansa.
I. Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä
olla ja puhun sieluni murheessa.
2. Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkä
tähden sinä riitelet minun kanssani.
3. Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsi
alas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?
4. Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niin kuin ihminen katsoo?
1 Sam.16:7. Mutta Herra sanoi Samuelille: älä katso hänen muotoansa
elikkä suurta kokoansa*, sillä minä olen hyljännyt hänen: sillä ei se ole
niin kuin ihminen näkee; sillä ihminen näkee sen mikä silmäin edessä on,
