Estherin Kirja.
IV. Lucu.
MArdochai rewäise waattens ja puke säkin päällens/ caickein myös Judalaisten seas on suuri walitus/ v. 1.
Esther anda kysyä Mardochaille: mikä on? v. 4.
Mardochai sano sen/ ja käske Drotningin rucoilla Cuningast heidän edestäns/ v. 7.
Esther estele ensist/ waan cohta lupa sen tekewäns/ ja käske Mardochain ja muut Judalaiset Caupungis paastota ja rucoilla/ että hänen asians menestyis/ v. 15.
Ester 4:1 SIittecuin Mardochai ymmärsi caicki mitä tapahtunut oli/ rewäis hän waattens/ ja puetti idzens säkillä ja tuhwalla/ ja meni keskelle Caupungita/ ja huusi suurella änellä ja surkiast.
Ester 4:2 Ja tuli Cuningan portin eteen: sillä ei ollut luwallinen yhdengän mennä Cuningan portist sisälle/ jonga päällä säcki oli.
Ester 4:3 Ja Judalaisilla oli suuri parcu caikis maacunnis/ joihin Cuningan sana ja käsky tuli/ ja moni paastois/ itki ja murhetti/ ja macais säkis ja tuhwas.
Ester 4:4 Nijn Estherin pijcat ja hänen Camaripalwelians tulit ja ilmoitit sen hänelle. Nijn Drotning peljästyi cowin/ ja lähetti waattet Mardochain päällens puke/ ja käski säkin panna pääldäns pois/ mutta ei hän tahtonut.
Ester 4:5 NIin Esther cudzui Hatachin Cuningan Camaripalwelian/ joca hänen edesäns seisoi/ ja käski hänen Mardochain tygö/ tiedustaman/ mikä on/ ja mingätähden hän nijn teki.
Ester 4:6 Nijn Hatach meni Mardochain tygö Caupungin catulle Cuningan portin etten.
Ester 4:7 Ja Mardochai sanoi hänelle caicki mitä hänelle tapahtunut oli/ ja sen hopian cuin Haman oli luwannut punnita Cuningan Camarijn Judalaisten tähden/ että he surmataisin.
Ester 4:8 Ja hän andoi hänelle kirjoituxen sijtä käskyst/ joca Susanis oli cuulutettu/ että heidän piti teloitettaman/ osottaxens sen Estherille ja andaxens hänelle tietä/ että hän käskis hänen mennä Cuningan tygö/ ja rucoilla händä hänen Canssans edest.
Ester 4:9 JA cuin Hatach tuli ja sanoi Estherille Mardochain sanat.
Ester 4:10 Sanoi Esther Hatachille/ ja käski Mardochain tygö:
Ester 4:11 Caicki Cuningan palweliat/ ja caicki Cuningan maacundain Canssa tietä/ että cuca ikänäns mene Cuningan tygö sisälmäiselle cartanolle/ joca ei ole cudzuttu/ hänen duomions on/ että hänen pitä cohta cuoleman/ olis se mies eli waimo/ ( muutoin jos Cuningas ojenda cullaisen waldican hänen puoleens/ että hän eläis ) ja en minä ole cudzuttu colmenakymmenenä päiwänä Cuningan tygö.
Ester 4:12 Ja cosca Estherin sanat sanottin Mardochaille:
Ester 4:13 Käski hän sanoa Estherille jällens: älä luuleckan/ ettäs päästät henges caickein Judalaisten ehton/ ehkäs Cuningan huones olet
Ester 4:14 Sillä jos sinä tähän aican peräti waickenet/ nijn Judalaiset saawat cuitengin awun ja pääsemyxen mualda/ ja sinä ja sinun Isäs huone pitä sijtte huckuman. Ja cuca tietä jos sinä olet tämän ajan tähden tullut Cuningan waldacundaan?
Ester 4:15 Esther käski Mardochait wastata:
Ester 4:16 Mene ja coco caicki Judalaiset/ cuin Susanis owat/ ja paastocat minun edestäni/ ettet te syö colmena päiwänä yöllä eli päiwällä/ minä paaston myös pijcoineni ja menen Cuningan tygö käskyäkin wastan/ jos minä hucun nijn minä hucun.
Ester 4:17 Mardochai meni ja teki caicki nijncuin Esther hänen käski.
Vers. 16. Paastocat minun edestäni ) Caikis asiois on tarpellinen rucoilla Jumalalda apua/ erinomaisest suuris ja corkeis aicoimisis/ ettei ainoastans jocu idze rucoile/ waan muut ja coco seuracunda/ että se onnellisest menestyis/ ja että se sitä sydämelisemmäst tapahduis/ pitä se tehtämän paastolla ja raitiudella/ Cadzo 2. Chron. 20:3.