Epistola Ebrerein tygö .
XII. Lucu .
NEuwo wäkewillä wahwistuxilla/ kärsimän ja pysymän wahwana ristis ja wainomises/ oikian uscon ja tunnustuxen tähden/ v. 1.
Nijn myös rauhallisuteen ja pyhyteen/ v. 14.
Waaroi suruttomudest/ synnist ja pahennuxest/ v. 15.
Erinomaisest Christuxen sanan ylöncadzest/ v. 25.
Hebr 12:1 SEntähden myös me/ että meillä on näin suuri todistusten joucko meidän ymbärilläm/ nijn poispangam syndi/ joca aina meihin tarttu ja hitaxi teke/ ja juoscam kärsimisen cautta sijnä kilwoituxes/ cuin meidän eteem pandu on/
Hebr 12:2 Ja cadzocam Jesuxen/ uscon alcajan ja päättäjän päälle. Joca/ cosca hän olis kyllä tainnut iloita/ kärsei ristiä/ ja ei totellut pilcka/ ja nyt istu oikialla kädellä Jumalan istuimella.
Hebr 12:3 Muistacat händä/ joca sencaltaisen wastahacoisuden on synneisildä idze wastans kärsinyt/ ettet te wäsy teidän mielisän ja lacka.
Hebr 12:4 Sillä et te ole wielä/ haman weren asti kilwoitellen/ syndiä wastan ollet/
Hebr 12:5 Ja te oletta jo unhottanet sen uscalluxen/ jonga hän teille nijncuin lapsillens puhu: Minun poican/ älä ylöncadzo HERran rangaistusta/ ja älä näänny coscas häneldä rangaistan.
Hebr 12:6 Sillä jota HERra racasta/ sitä hän myös rangaise. Mutta jocaista poica hän piexä/ cuin hän corja.
Hebr 12:7 Jos te sen rangaistuxen kärsitte/ nijn Jumala taridze teille idzens/ nijncuin lapsillens: Sillä cuca on se poica/ jota ei Isä rangaise?
Hebr 12:8 Mutta jos te oletta ilman rangaistusta/ josta caicki owat osalliset ollet/ nijn te oletta äpärät ja ette lapset.
Hebr 12:9 Ja cosca meillä owat lihalliset Isät ollet rangaidziana/ nijn me olemma nijtä cawahtanet/ eikö meidän sijs paljo enämmin pidä sille hengelliselle Isälle alammaiset oleman/ että me eläisimme?
Hebr 12:10 Ja ne tosin owat meitä rangaisnet harwoina päiwinä heidän luulons jälken/ mutta tämä rangaise meitä meidän tarpexem/ että hän meille pyhydens jacais.
Hebr 12:11 Mutta cosca caickinainen rangaistus käsis on/ nijn ei se ole meille iloxi/ waan murhexi/ mutta sijtte anda hän rauhallisen wanhurscauden hedelmän nijlle jotca sijnä harjoitetut owat.
Hebr 12:12 SEntähden ojetcat teidän joutilat kätenne/ ja wäsynet polwenne/
Hebr 12:13 Ja astucat wilpittömät askelet teidän jalgoillan/ ettei jocu combastuis nijncuin onduwa/ waan paljo enämmin terwexi tulis.
Hebr 12:14 Noudattacat rauha caickein cansa ja pyhyttä/ paidzi joita ei yxikän saa HERra nähdä.
Hebr 12:15 Ja ottacat waari/ ettei jocu Jumalan Armoa unhodais/ ettei joscus caswais jocu carwas juuri/ jotacuta wastahacoisutta tekemän/ ja monda sen cautta tulisit saastutetuxi.
Hebr 12:16 Ettei jocu olis salawuoteinen eli jumalatoin nijncuin Esau/ joca yhden atrian tähden myi pois esicoisudens oikeuden.
Hebr 12:17 Sillä te tiedätte/ että cosca hän sitte tahdoi oikeudella periä perindö siunausta/ tuli hän hyljätyxi: sillä ei hän löynnyt yhtän parannuxen sia/ waicka hän sitä kyyneleillä edzei.
Hebr 12:18 Sillä et te ole käynet sen wuoren tygö/ johon ruweta saa/ ja tulesta paloi/ et te myös käynet sijhen syngeyteen ja pimeyteen/ ja sen hirmuisen ilman tygö/
Hebr 12:19 Sen Basunan helinän ja sanain änen tygö/ jota ne jotca sen cuulit cartit/ anoin ettei se sana pitänyt heille millän muoto sanottaman.
Hebr 12:20 Sillä ei he woinet kärsiä nijtä cuin sijnä sanottin/ ja jos jocu peto sijhen wuoren sattui/ nijn sen piti kiwitettämän/ eli nuolilla ammuttaman läpidze.
Hebr 12:21 Nijn hirmuinen sen näky oli/ että Moseskin sanoi: minä olen hämmästyxis/ ja wapisen.
Hebr 12:22 Waan te oletta käynet Sionin wuoren tygö/ sen eläwän Jumalan Caupungin tygö/ taiwallisen Jerusalemin tygö/ ja monen tuhannen Engelitten joucon tygö/
Hebr 12:23 Ja esicoisten Seuracunnan tygö/ jotca Taiwaisa kirjoitetut owat/ ja Jumalan/ caickein Duomarin tygö/ ja täydellisten wanhurscasten Hengein tygö/
Hebr 12:24 Ja Uden Testamendin wälimiehen Jesuxen tygö/ ja sen prijscotus weren tygö/ joca parembita puhu cuin Abelin weri.
Hebr 12:25 CAdzocat/ ettet te händä ylöncadzo/ joca teidän cansan puhu: sillä jos ei ne heitäns wälttänet hänestä/ joca maan päällä puhui/ jotca carttelit: Paljo wähemmin me/ jos me sitä pyydämme cartta/
Hebr 12:26 Joca Taiwasta puhu/ jonga äni silloin maata järisti. Mutta nyt hän lupa ja sano: wielä minä nytkin kerran tahdon järistä/ en ainoastans maata/ mutta myös Taiwasta.
Hebr 12:27 Mutta cosca hän sano: wielä kerran tahto hän osotta/ että ne järisewäiset pitä muutettaman/ nijncuin sekin joca rakettu on/ että ne järisemättömät pysyisit.
Hebr 12:28 Sentähden saamme me sen waldacunnan joca ei järistä taida/ meillä on Armo/ jonga cautta me Jumalata palwelemme/ hänen mielens noutexi/ siweydellä ja pelgolla.
Hebr 12:29 Sillä meidän Jumalam on culuttawainen tuli.
Vers. 13. Ettei jocu combastuis ) Se on: ettei jocu wilpistelis eikä huikendelis hänen uscons tunnustuxesa: eli hänen elämäsäns/ waan on wahwa uscosans/ ja cuinga hänen elämän pitä.
v. 17. Tuli hän hyljätyxi ) Se on: häneldä kieltin esicoisen oikeus hänen Isäldäns Isaachilda: Nijncuin Historiast selkiä on/ Gen. 17. v. eod. Parannuxen sia ) Nimittäin/ hänen Isäns Isaachin tykönä/ joca ei tahtonut catua/ että hän Jacobille oli paremman siunauxen andanut. Ei myös Esau tehnyt sydämelist catumust/ waicka hän itki/ nijncuin Lutherus/ Gen. cap. 27. selittä: Sillä ei hän catunut eikä itkenyt syndejäns/ waan wahingotans/ että hän oli esicoisen oikeuden cadottanut/ joca näky uhcauxest Jacobi wastan/ cosca hän itki. Mutta catumuxest Jumalan edes/ ja mingä armon hän saanut on/ ei täsä mitän puhuta.
v. 23. Esicoisten Seuracunnan tygö ) Se on: P. Isäin ja Patriarchain Seuracunda/ jotca ensist hänen Seuracundans algusa Jumalan lapsixi syndynet olit.
v. 24. Joca parambita puhu ) Sillä Christuxen weri ei huuda costo/ nijncuin Abelin weri: waan julista Jumalan armon ja syndein andexi saamisen/ jos me idzemme parannam ja Jumalan cansa sowimme.
v. 27. Joca rakettu on ) Nimittäin: käsillä/ nijncuin Mosexen Tabernacli/ joca täsä ymmärtetän.