Ensimmäinen makkabealaisten kirja
2671
ja Jerusalemin linnan miehistö
antautuu.
1. Kun Simon kuuli, että Tryfon
oli koonnut suuren sotajoukon
tullakseen Juudan maahan ja
hävittääkseen sen,
2. ja kun hän näki, että kansa
oli pelon ja kauhun vallassa, niin
hän lähti Jerusalemiin ja kokosi
kansan.
3. Ja hän rohkaisi heitä ja sanoi
heille: "Te tiedätte itse, mitä mi-
nä ja minun veljeni ja minun
isäni huone olemme tehneet lain
ja pyhäkön puolesta ja mitä so-
tia ja ahdistuksia me olemme
kestäneet.
4. Sentähden ovat kaikki minun
veljeni hukkuneet Israelin puoles-
ta, ja minä yksinäni olen jäänyt
jäljelle.
5. Mutta nyt, pois se minusta,
että minä säästäisin henkeäni
millään ahdingon hetkellä! Sillä
minä en ole parempi veljiäni.
6. Päinvastoin, minä tahdon kos-
taa kansani ja pyhäkön, vaimo-
jemme ja lastemme puolesta, sil-
lä kaikki pakanakansat ovat vi-
hassaan kokoontuneet tuhotak-
seen meidät.
7. Silloin kansan rohkeus syttyi
uudelleen, kun he kuulivat nämä
sanat.
8. Ja he vastasivat suurella ää-
nellä sanoen: "Sinä olet meidän
johtajamme Juudaan ja Joona-
tanin, veljiesi, sijassa;
9. käy sinä meidän sotamme, ja
kaiken, mitä sinä käsket, me
teemme".
10. Hän kokosi nyt kaikki sota-
kuntoiset miehet, rakennutti kii-
ruusti valmiiksi Jerusalemin muu-
rit ja varusti sitä joka puolelta.
11. Ja hän lähetti Joonatanin,
Absalomin pojan, riittävän suuren
sotajoukon kanssa Joppeen.
Tämä ajoi pois sen asukkat ja
jäi itse sinne.
12. Mutta Tryfon lähti liikkeelle
Ptolemaiksesta, johdossaan suuri
sotajoukko, hyökätäkseen Juu-
dan maahan, ja hänellä oli mu-
kanaan Joonatan vangittuna.
13. Mutta Simon leiriytyi Adi-
daan, tasangon äärelle.
14. Kun Tryfon sai tietää, että
Simon oli astunut veljensä Joo-
natanin sijalle ja että hän aikoi
ryhtyä häntä vastaan taisteluun,
niin hän lähetti hänen luokseen
lähettiläitä sanomaan:
