Ensimmäinen makkabealaisten kirja
2663
kuningas ennen vuosittain heiltä
kantoi maan kasvusta ja puitten
hedelmistä,
35. emmekä tästä päivästä lähti-
en muutakaan, mikä meille kuu-
luisi kymmenyksistä ja muista
meille tulevista maksuista, emme
myöskään suolalammikkoveroja
tai meille tulevaa seppeleveroa -
kaikesta tästä me luovumme
heidän hyväksensä.
36. Ja kaikesta tästä älköön mi-
tään kumottako tästä päivästä
ikuisiin aikoihin asti.
37. Pitäkää nyt siis huoli, että
tästä otetaan jäljennös ja että
se annetaan Joonatanille; se
pantakoon pyhälle vuorelle, so-
veliaalle, näkyvälle paikalle."
38. Kun kuningas Demetrius nyt
näki, että rauha vallitsi hänen
maassansa ja ettei kukaan häntä
vastustanut, niin hän päästi ko-
tiin kaiken sotaväkensä, kunkin
omalle paikkakunnalleen, lukuun-
ottamatta vieraita joukkoja, jotka
hän oli pestannut pakanain saa-
rilta. Silloin kävivät kaikki joukot,
jotka olivat palveluksessa jo hä-
nen isiensä ajoilta, hänelle viha-
mielisiksi.
39. Tryfon oli Aleksanderin enti-
siä kannattajia. Kun hän nyt
huomasi, että kaikki sotajoukot
napisivat Demetriusta vastaan,
lähti hän arabialaisen Imalkien
luo, joka oli Aleksanderin nuoren
pojan Antiokuksen kasvattaja.
40. Hän pyytämällä pyysi häntä
luovuttamaan pojan hänen hal-
tuunsa, että tämä tulisi kunin-
kaaksi isänsä sijaan. Ja hän ker-
toi hänelle kaiken, mitä Demetri-
us oli tehnyt ja miten vihamieli-
set hänen sotajoukkonsa olivat
häntä kohtaan, ja hän viipyi siel-
lä kauan aikaa.
41. Mutta Joonatan lähetti sa-
nan kuningas Demetriukselle
pyytäen, että tämä vetäisi pois
Jerusalemin linnassa ja muissa
linnoituksissa olevat miehistöt,
koska ne hätyyttivät Israelia.
42. Demetrius lähetti silloin sa-
nan Joonatanille vastaten: "En
vain tätä tee sinulle ja sinun
kansallesi, vaan minä osoitan si-
nulle ja sinun kansallesi myös
suurta kunniaa, kun vain saan
siihen sopivan tilaisuuden.
43. Nyt siis teet oikein, jos lähe-
tät minun avukseni miehiä, jotka
sotivat minun puolestani, sillä
kaikki minun sotajoukkoni ovat
