Ensimmäinen makkabealaisten kirja
2657
52. "Minä olen nyt palannut val-
takuntaani, noussut isieni val-
taisuimelle ja saanut käsiini halli-
tuksen; minä olen perinpohjin
voittanut Demetriuksen ja otta-
nut vallan meidän maassamme.
53. Minä taistelin häntä vastaan,
ja me kukistimme hänet itsensä
ja hänen joukkonsa, ja me nou-
simme hänen kuninkaalliselle is-
tuimellensa.
54. Tehkäämme siis keskenämme
ystävyydenliitto; anna sinä nyt
minulle tyttäresi puolisoksi, ja
minä tulen sinun vävyksesi ja
annan sinulle ja hänelle lahjoja,
jotka ovat sinun arvoisiasi."
55. Kuningas Ptolemaios vastasi
näin: "Onnellinen tämä päivä,
jona sinä olet palannut isiesi
maahan ja noussut heidän ku-
ninkaalliselle valtaistuimellensa!
56. Ja nyt minä suostun siihen,
mistä kirjoitit; mutta tule koh-
taamaan minua Ptolemaikseen,
että näkisimme toisemme, ja mi-
nä otan sinut vävykseni, niinkuin
sinä olet sanonut."
57. Niin Ptolemaios lähti tyttä-
rensä Kleopatran kanssa Egyptis-
tä ja tuli Ptolemaikseen vuonna
162.
58. Ja kuningas Aleksander koh-
tasi hänet siellä, ja hän antoi
tälle tyttärensä Kleopatran puo-
lisoksi ja valmisti hänelle loista-
vat häät Ptolemaiksessa, niinkuin
kuningasten tapa on.
59. Kuningas Aleksander kirjoitti
nyt Joonatanille, että tämä tulisi
kohtaamaan häntä.
60. Ja hän kulki komeasti Pto-
lemaikseen ja kohtasi siellä mo-
lemmat kuninkaat; ja hän antoi
heille ja heidän ystävilleen ho-
peaa ja kultaa ja paljon lahjoja,
ja sai suosion heidän edessään.
61. Häntä vastaan kokoontui nyt
pahanilkisiä miehiä Israelista,
laista luopuneita, syyttääkseen
häntä, mutta kuningas ei kuun-
nellut heitä.
62. Sen sijaan kuningas käski
palvelijoitaan riisumaan Joona-
tanilta hänen vaatteensa ja pu-
kemaan hänet purppuraan, ja he
tekivät niin.
63. Ja kuningas istutti hänet vie-
reensä ja sanoi päämiehilleen:
"Menkää hänen kanssaan keskel-
le kaupunkia ja kuuluttakaa, ettei
kukaan saa syyttää häntä mis-
tään asiasta eikä kukaan saa
häiritä häntä millään".
