Juditin kirja
2451
nut leiriinsä kansan keskelle vai-
noojieni kädestä.
3. Assur tuli vuorilta pohjoisesta,
tuli sotajoukkojensa kymmentu-
hansin. Niiden paljous tukkesi
tulvapurot ja niiden ratsut peitti-
vät kukkulat.
4. Hän aikoi polttaa minun alu-
eeni surmata minun nuorukaiseni
miekalla ja maahan murskata
minun imeväiseni, ottaa saaliiksi
minun pienet lapseni ja ryöstää
minun neitsyeni.
5. Herra, Kaikkivaltias, tuhosi
heidät naisen kädellä.
6. Sillä ei heidän sankarinsa
kaatunut nuorukaisten iskusta,
eivät lyöneet häntä titaanien po-
jat, eivätkä kookkaat jättiläiset
häneen käsiksi käyneet vaan
Juudit, Merarin tytär, lamautti
hänet kasvojensa kauneudella.
7. Sillä hän riisui yltään leskey-
tensä puvun korottaaksensa Is-
raelin sorretut, hän voiteli kas-
vonsa hajuvoiteella,
8. kiinnitti hiuksensa pääkoris-
teella ja puki ylleen liinaisen pu-
vun hurmataksensa hänet.
9. Hänen paula-anturansa kiinnit-
tivät itseensä miehen silmän, ja
hänen kauneutensa vangitsi hä-
nen sielunsa. Miekka katkaisi
hänen kaulansa.
10. Persialaiset kauhistuivat hä-
nen rohkeuttansa, ja hänen ul-
juutensa täytti meedialaiset pe-
lolla.
11. Silloin minun sorrettuni puh-
kesivat riemuun, ja minun heik-
koni suuresti iloitsivat. Mutta nuo
toiset joutuivat pelon valtaan: he
korottivat äänensä ja pakenivat.
12. Nuorten äitien pojat pistivät
heidät kuoliaaksi, ja niinkuin ka-
ranneita orjia he heitä surmasi-
vat. Minun Herrani sotajoukko
tuhosi heidät.
13. Minä veisaan Jumalalleni
uuden virren: Herra, sinä olet
suuri ja kunnioitettava, ihmeelli-
nen väkevyydessä, voittamaton.
14. Sinua palvelkoon kaikki sinun
luomakuntasi; sillä sinä sanoit, ja
se tapahtui, sinä lähetit henkesi,
ja se rakensi; ei ole ketään, joka
voi sinun ääntäsi vastustaa.
15. Sillä vuoret järkkyvät perus-
tuksiltaan yhdessä vetten kans-
sa, ja kalliot sulavat niinkuin va-
ha sinun kasvojesi edessä. Mutta
niille, jotka sinua pelkäävät, niille
sinä olet armollinen.
16. Sillä pieni on jokainen uhri
