Viisauden kirja
2455
8. Seppelöikäämme itsemme
ruusujen umpuilla, ennenkuin ne
kuihtuvat.
9. Älköön kukaan meistä olko
osaton vallattomasta ilostamme;
kaikkialle jättäkäämme riemum-
me merkit, sillä tämä on meidän
osamme ja arpamme.
10. Tehkäämme väkivaltaa van-
hurskaalle köyhälle, älkäämme
säälikö leskeä, vanhuksen iästä
harmaantuneita hapsia älkääm-
me kavahtako;
11. meidän voimamme määrät-
köön, mikä oikeata on; sillä se,
mikä on heikkoa, osoittaa itsen-
sä kelvottomaksi.
12. Mutta väijykäämme vanhurs-
kasta, sillä hän on meille kiusal-
linen, hän asettuu meidän teko-
jamme vastaan ja soimaa meitä
lainrikkomuksistamme ja muistut-
taa meille rikoksistamme kuria
vastaan.
13. Hän kehuu tuntevansa Juma-
lan ja kutsuu itseänsä Herran
palvelijaksi.
14. Hän on tullut meille ajatus-
temme nuhteeksi, hän on meille
vastenmielinen jo katsellakin,
15. koska hänen elämänsä on
toisenlainen kuin muiden, ja hä-
nen polkunsa ovat eriskummai-
set.
16. Hän pitää meitä väärän ra-
han veroisina, ja meidän tei-
tämme hän karttaa kuin saastai-
suutta. Hän ylistää autuaaksi
vanhurskasten loppua ja kerska-
ten sanoo Jumalaa isäksensä.
17. Katsokaamme, ovatko hänen
sanansa todet, ja tutkistelkaam-
me, millainen hänen loppunsa
on oleva.
18. Sillä jos vanhurskas on Ju-
malan poika, niin Jumala pitää
hänestä huolen ja vapahtaa hä-
net vastustajien kädestä.
19. Koetelkaamme häntä häväis-
tyksellä ja pahoinpitelyllä, että
oppisimme tuntemaan hänen
kärsivällisyytensä ja tutkisimme
hänen pitkämielisyytensä.
20. Tuomitkaamme hänet häpe-
älliseen kuolemaan, hänellähän
on varjelus, niinkuin hän itse sa-
noo."
21. Näin he ajattelevat, mutta he
erehtyvät, sillä heidän pahuuten-
sa on sokaissut heidät.
22. He eivät tunne Jumalan sa-
laisuuksia, eivät toivo vanhurs-
kauden palkkaa, eivätkä minä-
kään pidä nuhteettomien sielujen
